Kirpputorin ohi en voi kulkea poikkeamatta sisälle, tänään tuli tosin 25 km mutka matkaan kun poikkesin Kiteen Marimekon tehtaanmyymälään ja Kiteen kirpputorille Joensuusta kotiin ajaessani. Marimekon myymälästä löytyi pala valkoista pellavaa seuraaviin huovutuskokeiluihin ja yksi palakangas...

Mutta se kirpputori.  Eräällä pöydällä oli houkutteleva punainen rasia, jossa luki : Puikkoja ja hinta kaksi euroa -niin ostinpa  vaikka en nähnyt mitä ostin...Autossa oli kyllä jo pakko kurkistaa lupaavasti kilisevää löytöäni ja rasia oli täynnä vanhoja ohuita puikkoja, sukkapuikkoja ja pitkiä puikkoja ja pyöröpuikkoja. Mutta se LÖYTÖ oli lasten puikot, vihreää metallia, sukkapuikon mittaiset ja päissä nauravat ukkelit. Ja sillä hetkellä kun näin ne niin  muistin, että minulla on ollut joskus lapsena tuollaiset. Ihmeellinen tunne kuin olisi siirtynyt lähes 50 vuotta taaksepäin, kun vanha muistikuva palaa mieleen. Puikot, joita en ollut ajatellutkaan vuosikymmeniin olivat edessäni ja tonttu-ukot naureskelivat,  muistin miten isoäitini opetti minua neulomaan, siten, että tonttu nauraa kun silmukat siirtyy...ja uskonhan minä sen edelleenkin.

catarina