Kolme vuotta tai kai siitä on jo neljäkin, ostin isot kasat puuvillalankoja. Pyysin sitten Josefinaa piirtämään  millaisen neuletakin  tyttö niistä kirjavista langoista haluaisi.

Ja mummi aloitti neulomaan, raitaa ja pitsiä. Iloisten värien leikkiä. Mutta työ jäi kesken. Pyöröpuikko kiskaistiin pois ja kappaleet hautautuivat  unohduksiin. Lankoja on siis vieläkin  iso laatikollinen jäljellä. Tänään katselin  kahta hihaa ja yhtä etukappaletta. Ei huvittanut alkaa purkamaan. Eikä myöskään kiinnostanut jatkaa enää. Olisihan noita pikkutyttöjä ollut, joille  puuvillainen neuletakki olisi varmaan sopinut, mutta ei tullut minkäänlaista inspiraatiota jatkaa.

 

Näistä tuli  kolme  tiskirättiä tai pöytäpyyhettä, - päättelin langat ja siksakkasin purkautuvan  kappaleen.

Joskus on luovutettava.

 

catariina