Jouluna amaryllis teki hiukan huonon kukan, olisikohan kylmettynyt kotimatkalla. Nyt se sitten yllätti.
Ensin kasvoi ihan lyhyt varsi ja siihen kaksi kukkaa ja samalla vauhdilla täydellinen pitkä varsi neljän kukan kera.
Amanda oli viime viikonloppuna mummolassa ja teki esimerkillisesti läksyjään kun oli saanut pari ylimääräistä vapaapäivää koulusta. Hiihdeltiin ja oltiin yhdessä.
Tässä amaryllis on kaikessa loistossaan, piristää pitkän pakkastalven tätäkin päivää.
En ole noita amarylliksen sipuleita säilytellyt, mutta onko mahdollista saada se uudelleen kukkaan?
Pikkumatami sai valkoisen amarylliksen jouluna ja minä tämän punaisen.
Amaryllikseni puhui minulle myös tärkeää asiaa.: Hyvinkin vaivaisesta ja jo ennen kasvuaan kärsineestä voi puhjeta yllättävä ihme. Se mitä en osaa arvostaa, voikin kätkeä itseensä ihmeellisen kauneuden. Minä katson silmillä, jotka ovat monella tavalla vajavaiset, näen asiat kokemani elämän kautta ja asiat vääristyvät minun vajavaisen kokemukseni ja jumiutuneen ajatusmaailmani vuoksi. Toivo hämärtyy.
Jos vain antaisin vettä ja hiukan ravinnetta, en yrittäisi itse saada "kukkia kukkimaan", luottaisin kasvun ihmeeseen itsessään näidenkin taimien kanssa, jotka minulle on annettu.
catariina
