Käytiin parin yön reissulla Ilomantsissa . Amanda ja Pikkumatami saivat uida ja polskia lähes tyhjässä uimahallissa. Kylpylähotellissa ei ollut tungosta kun kuntoutuskursseja ei ollut vielä.
"Takapenkiltä" kuultua lienee yksi suosittu aikuisten harrastus. Amandan sanoja on kiva kertoilla. "On kiva mennä kotiin silloin kun ei tarvi siivota vessanpönttöä!" - Mummin ihmettelevä kysymys:-Siivoatko sinä sitä usein?? - Joo tosi usein... Äitinsä muisteli, että oliskohan tyttö koskaan vielä sitä siivonnut...mutta nyt saapi opetella.
Kävin itse nauttimassa puolikashieronnasta, vesihierontasuihkuista ja vesijuoksusta. Tästä se kuntoilu nyt taas alkaa, Joululoman flunssa ja pieni kuperkeikka veivät kunnon ihan nolliin. Huomasin sen kun yritin kulkea hotellin porraskäytävissä hissin sijaan.
Tytöt osaavat kolmen kesän uimakoulujen jälkeen hyvin uida, joten sain keskittyä rentoutumaan ihan itseni kanssa.
Kävelin tyttöjen perässä kohti huonettamme, käytävällä lojui tuttu märkä uimapuku. Roikotin sitä sormissani ja kyselin, onko tuttu...Pikkumatami nappasi uikkarinsa Amandan nauraessa. Kun sitten illalla oli uusi uimaanlähtö, niin kas, ei löytynytkään Amandan uikkaria. Tyttö juoksi uimahalliin, respaan ja kyseli kaikilta vastaantulijoilta onko näkynyt hänen sinistä uikkariaan. Ei löytynyt. Vuokrattiin sitten uimapuku eikä se menoa haitannut. Aamulla uimapuku sitten löytyi. Amanda oli tehnyt uikkarista ja pyyhkeestä nyytin, joka jäi sängylle, siivooja vaihtoi pyyhkeet ja uikkari meni nyytissä pyykkiin, josta siivooja täti sen joutui penkomaan.
Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Uiminen sai jatkua vielä tänään aamuntunnitkin.
Maanantaina paluu arkeen, koulut alkavat ja harrastusreissut sen myötä.
Päiväkin on jo kukonaskelen pidempi kuin Jouluna
catariina
