Lupasin porukalle Joensuun retken syyslomalla. Se oli paras toteuttaa heti ekana arkipäivänä, jotta jatkuva "koskamemennään" jumitus helpottuisi.
Pahin ajatusjumitus oli keskimmäisellä pojalla 14v, jonka taskussa polttelivat säästetyt sileät setelit ja uuden kännykän osto. Tytöille oli luvattu elokuvateatteria kaikilla herkuilla ja Otto oli kuluttanut reijän !! kenkänsä pohjaan, taitavat olla isonveljen peruja nekin kengät, joten uudet kalossit piti löytää.
Ensin marssimme koko lauma suurempaan puhelimia mainostaneeseen kauppaan, jonka tarjouksia oli jo netistä katseltu. Kaikkeen koskevat ja koko ajan kikattavat ja puhelimia vertailevat tytöt toimitin nopeasti kaupan mainosWiitä pelaamaan. Paras juttu siinä putiikissa.
Sitten alkoi puhelimien tutkiminen, hinnat olivat suurin numeroin ja poika jo osoitti yhtä. Hän haki vuoronumerolapun ja sanoi myyjälle haluavansa tuon puhelimen, onhan siinä radio?.Hinta näytti hyvältä. Mutta myyjäpoika osoittikin sanansa minulle (vaikka olin vetäytynyt taka-alalle) eikä pojalle. Sanoin napakasti, että tuossa on siis asiakas, joka on kiinnostunut ostamaan. Puhelimen iso tarjoushinta olikin liittymän kanssa. Ilman liittymää hinta oli kaksinkertainen ja hyvin pienin numeroin. Ärsyttävää.
Myyjän töykeä käytös erityisnuortani kohtaan sai meidät poistumaan nopeasti, jätin muutkin mielessä pyörineet tarpeet toiseen liikkeeseen.
Tarkoitus oli todella tällä reissulla myös opetella itsenäistä asioiden hoitoa, turvallisesti olin toki taustalla. Pojan puhe on sen verran erityistä, että myyjä useammassa paikassa perääntyi ja halusi esittää asiansa joko minulle tai Otolle, mutta osoitin aina asiakasta. Hänellä on oikeus saada palvelua ja myyjällä on oltava aikaa kuunnella.
No lopulta kännykkäkin löytyi, siis sellainen, jossa on kamera ja soitin ja radio ja kartat, kai se puhelimenakin toimii. Unelman täyttymys, säästämisen saavutus. Itse valittu ja itse ostettu, hyvää palvelua saaden. Yksi askel pitkällä itsenäistymisen tiellä on taas otettu.
Tytöt karkkikaupan kautta elokuviin, eka kertaa kahdestaan, jänskättipä heitäkin kovasti.
Onnellinen uuden puhelimen omistaja lähti vielä ihan yksin pelikauppaan tuhlaamaan loput rahansa ja minä pääsin Oton kanssa huokaisemaan ja kahville. Oton kengät löytyi nopeasti ja edullisesti, joten sitten vaan kulutettiin aikaa elokuvien loppumista odottaen.
Ja tämä oli vasta ensimmäinen syyslomapäivä. Lumet jo sulivat ja lumiukot näyttävät räjähtäneiltä, mitenkähän minä kun viikko loppuu.
catariina
