Kesää on vietetty ja perunatkin jo lähes syöty, ne joita toukokuun lopulla kirjoitin maahan panneeni.
Eipä tässä sen kummempia taukoselittelyjä, ehkä nyt on taas aika palata blogien maailmaankin.
Vietin oikeastaan mummoilukesän. Lapsenlapsia oli luonani yksi tai useampi, aurinko lämmitti ja vauhtia riitti.
Kesää väritti ongelma kun kaivosta loppui vesi heinäkuussa. Monenlaisin järjestelyin olen saanut kuitenkin vettä hanasta," kaivona" toimii tynnyri, johon haetaan vettä isoilla saaveilla, raskasta ja aikaa vievää, mutta toimii. Nyt on porakaivo porattuna, tulevalla viikolla saan veden taloon asti.
Kummasti sitä sopeutuu siihen, että sadevesi ja suihkuvesikin kerätään talteen ja kaadetaan vessaan, että sadevesi olisi tosi arvokasta, kun viikkoihin ei satanut, että ei sen niin väliä ole vaikka kukkapenkkeihin ei riittänyt vettä.
Käsitöitä tein kesälläkin, yhdet kangaspuut kotiutuivat piharakennukseen ja niiden mukana matonkudetta muutama säkki. Loimetkin mattoa varten olivat tukilla jäljellä ja olen kutonut sitä jokaisessa mahdollisessa välissä. Joskus tuntuu, että loimi lisääntyy yöllä itsekseen kun ei meinaa loppua millään. Mutta siis mattokuvia on tiedossa.
Vanhin poika muutti opiskelemaan naapurikaupunkiin, viikonloppuisin tulee pyykkeineen kotiin.
Jännityksellä odotellaan Kerttuselle syksyistä pikkusisarusta, mummouteni taas pian lisääntyy.
Tänä viikonloppuna on taas vilskettä, Amanda ja pienet poikaserkkunsa ovat mummon hoidossa.
jatketaan tästä, mielenkiintoista on lukea blogienne päivityksiä kesä-ajalta.
catariina
