Ihanat puikot, mieleinen lanka ja väri juuri sen hetken tunnelman mukaan. Siinä minun terapiani.
Pitkänäperjantaina kirkossa minulla oli kaupasta ostettu musta huivi harteillani, eihän kai kirkossa saisi vaatteita ajatella, mutta niin vain minun ajatukseni lensivät kaipaavasti mustaan neulottuun hartiahuiviin ja kaivoin langan esille heti Pääsiäisjuhlien ollessa lopppuvaiheessa.
Pirtin kehräämön kampalankaa kaksisäikeisenä. Pehmeää ja luistavaa. Malliksi lähti syntymään jotain monien huivien malleista muistiin jäänyttä. En ehtinyt edes ohjeita etsiä vaikka maailma on täynnä ihania huivimalleja. Viidellä silmukalla aloitin ja V-mallin huivi alkoi syntyä.
Ensimmäisen tämän V-mallisen huivin tein jo 2007, vahingossa. Sitten se on osittautunut käytössä mainioksi. Selkään osuu selkeä kuvio ja huivi ulottuu kyynärtaipeeseen ja edessä taas pidemmälle. Kädet ovat vapaana liikkumaan ja huivi pysyy paikoillaan hyvin.
Samaa vauhtia syntyi pieni kolmiohuivi samasta langasta
Voisihan tuohon keksiä vaikka mitä monimutkaisuuksia keskikohtaan, mutta nautin kun ei tarvi liikaa miettiä, sen kun neuloo vaan.
Musta väri kertoi myös ajatuksistani, suvun vanhin on lähtenyt ja toinen sukulainen on lähdössä. Ajatuksin saattelen. Omat vanhempani ovat kauan sitten jo poistuneet, samoin isovanhemmat.
Kevät toi myös siniset ajatukset, vapun sateissa syntyi tummansininen huivi.
Samoja tuttuja kuvioita, V-mallia. Pirtin kehräämön lankaa.
Vielä puikoille halusi ehdottomasti valkoinen huivi.
Nyt lankana Regia cotton. Onhan minulla pidempiäkin pyöröjä, mutta tykkään neuloa pienenä myttynä.
Mustien huivien kanssa mietin menneitä sukupolvia, sinisen kanssa ajattelin lämmöllä sen saajaa ja valkoinen vie ajatukset lapsuuteen.
catariina
