Palmusunnuntai on meillä ystävien tapaamista, monien tuttujen näkemistä.
Juhlapäivään valmistauduttiin huolella, jo hiihtolomalla tyttö aloitti kukkien askartelun virpovitsoja varten. Siihen kului kymmeniä tunteja vaikka apuakin aikuiset antoivat.
Kukat tehdään kreppipaperista ystävältä saadun vanhan karjalaisen mallin mukaan yksittäisiä leikattuja lehtiä ja terälehtiä yhteen liimaamalla.
Virporuno oli muistissa, kierros kesti monta tuntia. Naapuri lähti autokuskiksi, keli oli hirveän huono, olisin varmasti jäänyt kiinni monta kertaa sohjoon sivuteillä.
Tämä on kolmas palmusunnuntai täällä asuessamme. Nyt moni oli kysynyt etukäteen tuleeko tyttö virpomaan. Tuttuja on hänellä jo paljon. Aina hymyilevä ja jutteleva lapsi on saanut monia aikuisystäviä tästä luostarin ympäristöstä, jossa ei kovin paljon lapsia ole.
Munia ja makeaa riitti jaettavaksi veljille kotona, koko pääsiäisen herkut. Yksi kakku ja pikkuleivät maistuivat päiväkahvilla ja ihanat helmikoristeiset rannekeet jäävät pysyväksi iloksi ystävämummolta.
Lapsen saamat virpomispalkat kertovat minulle siitä, että meidät on hyväksytty osaksi tätä yhteisöä, että täällä on ystäviä, että pieni tyttöni on voittanut monet sydämet. Virpovitsa siunaa kylän mummot ja luostarin johtajan, se siunaa pienet venäläiset kaksospojat, luostarin keittiössä touhuavan talkoolaisen ja pitkäpartaisen munkkiystävänkin.
meillä oli ihana päivä
rauhallista viikkoa Pääsiäiseen valmistumisessa
catariina
