Pienehkö rauhallinen terveyskylpylä, lämpimiä hieronta-altaita ja vesijuoksua. Valmis ruokapöytä. Parasta seuraa ystävänpäivän iloksi. Savon sydämessä.
Perjantaina alkoi taas keskimmäisen kuntoutusleiri viikonloppu Rautavaaralla ja siitä olikin hyvä jatkaa omalle lomalle. Tai eihän se virallista lomaa ole kun yhtä lasta kuljetettiin edestakas ja yksi oli mukana.
Olipa aurinkoinen viikonloppu, olisi ollut hyvät hiihtokelitkin, mutta joskus on hyvä vain lojua ja antaa vesisuihkun hieroa joka puolelta.
Samalla seurasin mielenkiinnolla eläkeläisrymää, joka oli bussilla tullut kylpyläviikonloppua viettämään. Voisin itsekin kuulua jo tuohon joukkoon, mutta minulla on mahdollisuus olla vielä työelämässä.
Kylpylässä ryhmä majoittuu ja tutustuu paikkoihin ja syö päivälllisen, kuten muutkin asiakkaat. Sitten näin osan porukasta istuvan seurustelunurkkaukseen television eteen, tuttuja ohjelmia pitää seurata kylpylässäkin. Me menimme uimaan ja siellä oli vain muutama reippaampi eläkeläisryhmästä. Mistä heidät erotin, -no ihanasta pohjalaismurteesta tietenkin.
Saunassa jututin erästä kahdeksankymppistä ja hän kertoi, miten heidän eläkekerho käy usein reissuilla, kylpylöissä pääasiassa. Ahaa, ajattelin, siis ensin pitää liittyä johonkin kerhoon. Sopisiko ajatus minulle?
Tulimme altaista pois juuri sulkemisaikaan, Pikkumatami oli nauttinut yksinäisestä riemusta koko altaan valloittajana monta tuntia. Ryhmä jo pukeutunut juhlavaatteisiin ja ruokasalista kuului ja näkyi reipas tanssin riemu. Tarjoilijat kantoivat pöytiin juomaa. Naama punaisena saunasta suoraan pyyhe päässä yritin huomaamattomana hiipiä oven ohi.
Kylpylässä oli myös tanssikurssi viikonloppuna. Siis jos haluaisin kehittyä kunnon eläkeläiseksi ja matkustella kylpyläreissuille pitäisi minun aloittaa tanssikurssilla. En ole koskaan tanssinut. En myöskään osaa kävellä sellaisilla hienoilla kengillä tai ole moneen vuoteen kiskonut ohuen ohuita sukkahousuja jalkaani. Juhlapukuni on karjalainen kansanpuku ja sen kanssa käy puuvillaiset polvisukat ja supikkaat.
Lauantaiaamuna ryhmä oli aamupalalla reippaana kuten mekin. Heidän päiväohjelmastaan en tiedä, me kun lähdimme Iisalmeen kaupunkia katselemaan, siellä syötiinkin kun Pikkumatami halusi hampurilaisaterian loman kunniaksi. Vähän vaateostoksia, kirpparikierros ja sellaista kiireetöntä kuljeskelua joka on lomaa meille.
Meidän ohjelmaamme kuului koko illan kylpeminen, neljä tuntia jaksoi tyttö polskia. Ja pois hiivittiin taas tanssin rytmissä. Ilmeisesti kaikki pohjanmaan emännät eivät tanssineet, osa istui taas seurustelemassa. Pari isäntämiestä oli heitä jututtamassa, nauru helisi miesten jutuille, ihanaa tuntui olevan. Jutut oli kuin nuorilla, miehet puhuu ja naiset nauraa.
Kylpylän aamupala oli aika vaatimatonta, lähinnä valmiista halvimmista eineksistä kasattua. Jos olisi ollut ajatus mennä hyvin syömään, en olisi tuota kylpylää jo entisellä ruokailukokemuksella valinnut.
Ruuan laadun voitti tunnelmallinen majoitus, kylpyläosaston rauhallisuus, usein olimme ainoita käyttäjiä ja varmasti tuntimäärältään eniten muihin verrattunna. Seurasin porealtaan uumenista tyypillistä kylpylävierasta. Nopea suihku uimapuku päällä, jotta tukka ei kastu, sitten kaksi kertaa uintia altaan päästä päähän ja varttitunti poreissa. Aika vähään vesinautintoon moni tyytyi. Mutta ei heillä kuulemma ollut aikaa, kun piti valmistautua illan iloihin.
Ei saa kukaan loukkaantua tästä kirjoittelustani, omasta tämänhetkisestä näkökulmastani vain sepustan. Arvostan kyllä eläkeläis- ynnä muita ryhmämatkailuja, ne on tätä päivää ja monelle ainoa mahdollisuus matkustaa.
hyvää alkavaa viikkoa
catariina
