Viikonloppu meni vauhdilla. Pojat olivat pois jaloista joten me Pikkumatamin kanssa järjestelimme mökkiä. Kaatikselle lähtemään päätyi säkillinen tarpeetonta ja hyödyttämätöntä romua.
Minulla on kai joku kevätsiivousvimma, onkohan se vakavaa, toivottavasti kuitenkin kestää niin kauan, että mökki on kunnossa. Tai oikeastihan se on niin, että sitten pitää jo aloittaa toisesta päästä uudelleen.
Samalla löytyi kadoksissa olleita keskeneräisiä käsitöitä ja ihania piilotettuja lankoja. Innostuin virkkaamaan reunuksen tähän varmaan viisi vuotta sitten koneella neulottuun huiviin, joka nyt sitten pääsee lopulta myyntiin. Tällaisen olen kai joskus ennenkin esitellyt, mutta eipä muuta valmista ole.
Kuvattu tänä aamuna koulubussia odotellessa. Huivilla on kokoa 90x 240 ja se painaa 210 gr.
Takana näkyy kuusi, jossa on lähes 50 heijastinta, ystäviltä saatuja ja kerättyjä... meille saa tuoda heijastimen jos ohi kulkee, ripustetaan se puuhun muistoksi ja iloksi ohikulkijoillekin. Siitä on kerran ohikävelijälle annettu heijastin, kun tie Valamoon päin on niin kapea ja autot ajavat lujaa.
Huivi on siis neulekoneella tehty, kuviona koneen oma lankapitsikuvio, jossa lankoina silkkilanka, ohut kuin ompelulanka ja oma Angorilla angora 50 % villa 50% yksisäikeisenä.
Päivä alkaa jo pidentyä, pakkaset ovat sopivia, kevättä on ihana odottaa.
catariina
