Tuo lause taitaa olla yksi sanonta jota aika usein olen käyttänyt. Jotain heijastusta vanhasta Porinmurteesta kaukaa nuoruudesta siinä on.

Ei todellakaan ihmeempää. Arjen touhuja tässä vaan. Iso villatakkiurakka toi jonkinmoisen neulomisväsymyksen ja olenkin lähinnä korjaillut ja tehnyt keskeneräisiä valmiiksi.

Yksi baktus valmistui kun laitoin loppuneen oranssin langan jatkoksi vihreää. Pirtin kehräämön kaksisäikeisiä molemmat.

Kolmet sukat saivat jatkopalat  langanlopuista ja yhdet varret uudet terät, niissä on jotakin vanhaa itse värjättyä 7 veljestä tai Nallea. Kun vyöte häviää niin vanha 7 v  on  erehdyttävästi vain hiukan paksumpaa kuin Nalle.  Sukat olivat ihan ehjiä, olivat vaan jääneet pieniksi, kun olivat aika leveitä malleja  niin sain niistä pidentämällä hyvin Pikkumatamille lämpimiä sukkia.

Aloitin yhtä vauvan villatakkiakin, tein Dropsin mallilla jolla olen ennekin tehnyt. Mutta lanka oli erilainen ja mittojen kanssa en ollut huolellinen. Se neulotaan kahdesta kappaleesta ja  ne ovat nyt valmiit, paitsi, että näyttää jättiäisen vauvalle sopivan paremmin. En viitsisi edes  viimeistellä, kaula-aukko ja takasauma puuttuu, harmittaa. Purkaa en viitsi, aloitan uuden ja vaihdan mallia. Tuon voi  sitten joskus työntää Gallerian puolelle myyntiin, odottakoon nyt aikansa viimeistelyä.

Hihat on liian lyhyet, koko hökötys liian leveä ja pituutta on mekon tai tunikan verran. pöh!

catariina