Eilinen päivä meni autonratissa. Pikkumatami oli toipilaana mukana ja yritimme löytää neidille talvitakkia. Pitäisi olla musta jossa on hupussa karvaa ja sellainen kuten ennensanottiin maiharityyppinen. Mutta, joko puuttui karva tai oli liian liukas sisältä tai puuttui kännykkätasku tai oli liian kapea hihoista, tai sitten ei ollut sopivaa kokoa.
Matkanvarrella oli kaksi suurta markettia Mikkelissä ja kotimatkalla poikettiin vielä Varkauden yhdessä kaupassa, josta ei kyllä ole ennekään löytynyt. Siellä olisi ollut ruskea samettinen, mutta kun talvikengät on mustat niin se ei kelvannut, vaikka näin, että se olisi ollut mieleen. No viimevuotinen takki mahtuu vielä, joten ei mitään kiirettä.
Kotona sitten luin sanomalehdestä tyrmäävän jutun. Päätin, että jos asiaan ei tule muutosta boikotoin ja luovun vihreän kortin asiakasomistajajäsenyydestäni. Onneksi ei löytynyt tytölle vielä takkia kun Prismassakin sentään käytiin.
Karjalaisen toimittaja oli tehnyt jutun, mihin päätyvät alennusmyynneissä viimeiseksi rekkiin jääneet vaatteet. Suurin osa vaatetusliikkeistä antaa ne lahjoituksena hyväntekeväisyyteen varsinkin Karjalan apu tuntui olevan suosittu. Siellä merkkivaatteet eivät sotke Suomen markkinoita.
Mutta Joensuun Sokos paalaa vaatteet kaatopaikalle. Ketjun oheistuksen mukaan.
catariina
