Tässä on nyt huivi, jota neuloin ahkerasti kunnes lanka loppui reunuksen loppuvaiheessa. Hautasin jättimytyn hyvään piiloon ja kuljetin langanpätkää mukanani kunnes kävin Pirtin Kehräämöllä ja sain sieltä kartiollisen samaa lankaa. Se oli piilossa yhden myssyn alla, pitämässä myssyä mallissaan.
No ei siinä sitten enää mennyt kuin yksi ilta ja huivi tuli valmiiksi. Tässä ja tässä ja tässä kerron huivin vaiheista.
Pingoittaminen ei tullut enää kysymykseen koska tramboliini on jo laitettu talviteloille, mökissäni ei ole lattiatilaa tai edes seinätilaa, eikä nuppineulojakaan tarpeeksi. Siis kastelin mytyn ja ripustin sen saunanoven päälle taiteltuna omalla painovoimallaan pingoittumaan.
Huivi painaa kuivana 516 gr ja halkaisija on 170 centtiä, pingoituksessa olisi tullut noin 30 senttiä lisää.
Lankana siis Pirtin Kehräämön kaksisäikeinen kampalanka 100 % villaa.
Kyllähän minä jo aika pian neuloessani totesin, että taitaa tulla aika iso, -mikä mallitilkku?
Itsepäinen kun olen niin päätin jatkaa. Huivi on juuri mun väriä .Tykkään tuosta mallista, neulominen oli loogista ja pitsineulekuviot oppi nopeasti ulkoa. Tuon reunuksen osaan nyt vaikka unissani.
Hiukan iso se on kirkkohuiviksi tai kaupungilla kulkemiseen, mutta ensi kesän näyttelyyn se on omiaan katseenvangitsijaksi.
Se on oikeastaan niin iso, että ei kukaan joka ei ole neulomiseen jumittunut voi uskoa, että se on käsinneulottu. Eihän kukaan järkevä ihminen neulo huivia, josta tulee näin jätti. Eikä sitä kai voi huiviksi sanoa, shaali tai torkkupeitto paremminkin. - kun se mallitilkku...
Mutta tykkään ihan mahdottomasti tästä. Pikkumatamillakin oli hauskaa, vuorotellen kuvasimme.
Kiitos Kristel, näitä lisää.. ehkäpä minä sitten sen mallitilkunkin joskus?
catariina
