Mietin pitkään miten se sanotaan, lapsenlikottaminen. Noin se sana vaan minun muistini lokeroista nousi. Satakuntalaisittainko?
Pikkumatami on koko viikonlopun onnellisena hoidellut Kerttusta. Ollaan vietetty neljän naisen viikonloppua. Yksi murkkupoika marinoituu vintillä, kantaa ruokansakin sinne ja toinen poika on lomaperheessä.
Pikkumatamille oli ihme ja kummastus kun kerroin, että hänen ikäisensä tytöt olivat päivät pitkät lastenhoitajina edellisten sukupolvien aikaan. Katseltiin taas Koiramäkikirjoja ja puhuttiin vanhoista asioista. "Ai että ei ollut tiskikonetta?"
Nykyajan pikkutytöillä olisi mahdollisuus leikkiä, mutta moni äiti kertoo että kuusivuotiaat eivät enää leiki. Leluja hankitaan, mutta ne kiinnostavat vain hetken. Se on jotenkin surullista, kun oma ajatusmaailmani on vielä viiskymmenluvun lapsuudessa. Ihan hyvää lapsuuttahan nykypäivän lapset elävät harrastuksineen ja kotona olevine virikkeineen, mutta eikös sitä aina se oma lapsuudeaika ole sitä kulta-aikaa.
Silloin kun Pikkumatami oli alle kaksivuotias hän hoiti peipparia ja chou chou vauvaansa mallinaan Amandanäidin vauvanhoito. Amanda on sen verran nuorempi. Nyt kun Kerttu syntyi kaivettiin vintiltä taas vanhat rakkaat vauvanuket ja mallia otetaan Kertun hoivaamisesta.
Ilo oli valtava kun hän ihan itse tänä aamuna sai syöttää aamupuuroa Kertulle.
catariina
