vaikka minulla olisi huivi harteille, josta ainakin blogini lukijat minut tunnistaisivat. Ja Pikkumatamin valkoinen villatakkikin valmistuu ehkä tänään.
Oli minulla suunnitelma viikonlopusta Kädentaitomessuilla, olin ajatellut koko viikonloppua siellä ja hotellilomaa. Luen blogeista miten ihmiset ovat lähdössä, sekä miten tapaamisia sovitaan. Kadehdin.
Tärkein syy poisjäämiseen on matka toiseen suuntaan. Keskimmäisen kuntoutuskurssi on taas Rautavaaralla, enkä millään voi ajatella, että olisin vienyt pojan sinne, ajanut Tampereelle ja taas takas hakemaan poikaa. Ei jaksa.
Olen lueskellut tämän syksyn messukertomuksia monesta blogista, odotuksia messuista ja tarinoita jälkikäteen. Pohdin jo vuosia sitten miten messumyyjien ja messuasiakkaiden tarpeet eivät aina kohtaa. Aiempina vuosina erilaisille kädentaitomessuille ja joulumyyjäisin mentiin ostamaan joululahjoja, joita joku toinen oli tehnyt, etsimään erikoisuuksia tai vain tavallisia villasukkia ja lapasia. Mutta ostaja halusi valmiita tuotteita. Pienyrittäjäkin sai hyvän tuloksen pohjallisilla ja lapasilla, kunhan ne vain oli laadukkaita ja erilaisia.
Nyt on suuri ja kasvava kädentaitajien joukko, joka etsii messuilta materiaalia ja uusia supererilaisia ideoita. Riittääkö niiden myyjiä? Voivatko käsityöhengen alle rakennetut messut vastata tähän haasteeseen. Löytyykö aina uuden tuotteen/idean maahantuojia tai pystyykö suomalainen pienyrittäjä joka vuosi keksimään uutta, ottamaan riskiä kalliilla myyntipaikalla. Entä kuumana riehuva tekijänoikeuskeskustelu? Onko kaikki mallit jo pian jonkun keksimiä? Mitä uskaltaa ajatella myyvänsä.
Me, jotka selaamme netin lankamyyntifirmoja ja löydämme mallit Ravelystä tai blogeista ympäri maailman, me emme ole niitä asiakkaita, joita itse olin valmistautunut kohtaamaan kun lähdin myymään lankaa ja pieniä neuletuotteitani messuille.
Parasta Tampereelle lähdössä olisi ollut tunnelma ahtaudessa ja hyvä seura, kasvojen näyttäminen ja blogiystävien kohtaaminen, mutta toiste sitten.
Toivottavasti ystävä tältä kylältä löytää ne pari pientä juttua, joita tarvitsen messuilta, jos ei löydy niin sitten tilaan netin kautta, sellaista elämä on.
catariina