Viikonloppuun mummoillen kuului ensin yli 300 km ajomatka tyttöseurassa. Kerttunen äiteineen ja Pikkumatami olivat kivaa matkaseuraa. Hienosti nuorimmainenkin jaksoi, vaikka ei autoilu kuulu hänen jokapäiväisiin harrastuksiinsa.
Vanhimman tyttären luona syötiin ja juteltiin ja juteltiin ja syötiin. Tuntui kuin olisimme koko ajan istuneet ison tuvan pöydän ympärillä syömässä jotakin naisporukalla. Vävypoika ja pojat olivat milloin missäkin "piilossa" akkalaumaa. Pikkumatami touhusi iloisena Josefinan ja Ilonan kanssa ja me muut ihailimme Kerttusta sen mitä ruokapöydästä ehdimme.
Kauan sitten Ilonalle aloittamani villatakki osoittautui liian lyhythihaiseksi, onneksi se ei ollut ihan valmis, joten purin kaarrokkeen ja lisäsin kymmenkunta senttiä hihoihin. Nyt siihen kai tuli kasvunvaraa sille ajalle kun se ehtii valmiiksi.
Vanhin tytär sai synttärilahjaksi kassillisen lankaa, siinä oli sata vuotta vanhaa käsinkehrättyä pellavalankaa, jota Pirleltä kesällä sain. Rohdinta, upeaa. Pellavahan muuttuu kullaksi vanhetessaan.
Odottelen myös vanhimman tyttären suunnittelevan minullekin pellavaloimen juuri tälle käsinkehrätylle langalle, tilasin sen hänen työpaikkansa kautta.
Vein myös näitä minun omia Angorilla Silk, Angorilla Alpakka ja uutta Angorilla Karitsa lankoja. Olisihan ollut mukavampi antaa lahjaksi jotakin valmista, mutta näitä hän voi sitten vaikka värjäillä, lupaan sitten niistä neuloa, jos itse ei ehdi
tänään pitäis laittaa tuplat takaisin ikkunoihin, mutta toinen mukavampi työ möyrii vauhdilla pitkin lattioita
catariina
