Mitäpä tavalliseen keskiviikkoon meillä sisältyy? Ensin työkäsitöitä ja kodinhoitoa yhteen asti, sitten Pikkumatamin vieminen Varkauteen Taito kässäkerhoon ja omien asioiden hoitamista. Ompelukone on jumitellut jo jonkin aikaa, joten otin sen mukaan ja se jäikin sille reissulle, maanantaina sitten aktiivinen konekauppias ajelee tänne uuden ompelukoneen kanssa ja saan opastuksen uuden työkoneen käyttöön.
Poika joutui olemaan muutaman tunnin yksin ja sai kyllä aikansa kulumaan ruutujen äärellä. Oli hän laskenut matikankirjaakin monta sivua omatoimisesti. Kyynärsauvat hän työnsi nurkkaan ja tokaisi iloisena: "Ihme, nyt tällä jalalla voi jo astua" Joten yksi homma lisää on vahtia, että sauvoja käytetään niiinkuin lääkäri määräsi ja kipeällä jalalla ei saa varata.
Jotain valmistuikin illan hiljaisena hetkenä.
Käsityövarastoa siivotessa löytyi lähes valmis villapuku. Soitellessani Vanhimmalle tytölle muisteltiin, että Amandallehan 7v se piti tehdä, mutta ei valmistunut edes Ilonalle 5v. On onneksi on nyt Kerttunen. Monta vuotta vetoketjua vailla ollut puku odottaa talven pakkasia ja vetoketju on lopultakin paikoillaan.
Malli on kai omasta päästä perushaalari. Käsinneulottu. Lankana kaikenlaisia neulekonelanganloppuja, villaa, angorasekoitetta omista angorakaneista, kai tekokuitujakin, osa käsvivärjättyjä. kaulus puuvillaa. Ideana on ollut neuloa kahdella langalla yhtäaikaa, yksi hyvin ohut yksisäikeinen valkoinen lanka ja toinen ohut kaksisäikeinen vaihtuu epämääräisin välein. Langanvaihto on tehty neulomalla n. viisi senttiä päällekkäin, aina eri kohdassa kerrosta, joten pääteltävää ei tullut.
Tässä lähikuvaa neuleesta. Valkoinen lanka on ohuempi kuin värillinen lanka, silloin pinta näyttää rauhallisemmalta kuin kahdella samanvahvuisella langalla yhtäaikaa neulottaessa.
catariina
