Meillä kulkee väkeä, tulee ja menee, vietetään hetkiä yhdessä ja eletään kesää.
Punatukkainen tytär vietti muutaman lomapäivän kotona. Pikkumatami kulkee koko ajan hänen perässään, iloitsee yhteisistä pyöräreissuista uimarantaan ja ompelutuokioista ison siskon kanssa työhuoneella. Kun Pikkumatami vauvana muutti meille, oli punatukkainen tytär vielä kotona, joten lämmin kiintymys syntyi heidän välilleen. Toivon että se kantaa heitä läpi elämän. Sisarusrakkauskin kasvaa, vaikka biologisia siteitä ei ole.
Monesti olen miettinyt millaista olisi, jos olisi itselläni sisaruksia. Kun ei ole niin haluaisin kaikin tavoin auttaa tätä minun suurta parveani elämään sovussa keskenään, toisiaan tukien ja toisistaan iloiten. Ajatus sijaisvanhemmuudesta elämän rikkautena ehkä itää toiseenkin sukupolveen.
Sain luvan näyttää punatukkaisen tytön kivan tuunaustyön.
Ensin oli kirpparilta löytynyt pikkuinen farkkuhame.
Ja monen tunnin työn jälkeen olkalaukku, jossa on kivoja yksityiskohtia. Lisättyjä taskuja ja olkahihnakin on säädettävä. Tytär on oppinut ottamaan talteen soljet ja vetoketjut Tässä kuvassa väri on oikea.
Nyt yritän itse tuunailla vanhoista kirpparivaunuista siistit mummolakärryt Kerttuselle, joka tulee ensiviikolla.
Saako pieniä mustia kosteuspilkkuja millään kuomun sisäverhoilusta pois, vai vaihdanko kankaan. Mun pesuaineet ei ole tehonneet?
catariina