Posti toi paketin, jonka päällä oli Pikkumataminkin nimi. Uimakoulureissulla haettiin se postista.
Paketissa oli tytölle sopivat (ja kasvunvaraakin hiukan on) supikkaat, jotka olivat jo jääneet pieneksi ystävän tyttäreltä. Pieni pellavavainen nukke oli myös suloinen yllätys. Pikkumatami ihmetteli, tunnenko mie tämän tädin? Kun sanoin, että et tunne, niin tyttö ihmetteli, että ihanko vieraalle tytölle täti lähetti.
Siinä sitten juteltiin ystävyydestä ja toisista ihmisistä välittämisestä. Lapsi tajuaa asian niin luonnollisesti, itse on vielä opeteltava ottamaan ystävyys vastaan.
Yhä enemmän olin ihmeissäni kun paketista ilmestyi minulle käsinkehrättyä lankaa ja itse värjätyistä villoista tietenkin, on se ihan erituntuista kuin nuo kaupan langat.
Pellavaakin ystävä kehrää. Aivinaa ja häkilärohdinta tuoksuttelen ja ihailen. Kiitos.
Rukki odottaa minua Pohjois-Karjalassa, jospa ensi talvena jo alkaisin opetella.
catariina
