Pikkumatamin värikkäät kangasmaalaukset tervehtivät ohikulkijaa ja kutsuvat pysähtymään Kädentaito Galleriamme kohdalla.
Iloa on odotettavissa viikonloppuna. Saan neuloa, istua linja-autossa ja neuloa ja istua ja neuloa.
Lapset taas odottavat matkan päämäärää enemmän kuin matkustamista.
Lähden kahden nuoremman kanssa sijaisperheiden retkelle Power Parkiin ja Tuurin Kyläkauppaan. Läppärin jätän kotiin, joten matkaselostus tulee kunhan olen toipunut.
Kotiin jää kolme jätkää ja heidän edelleen pesemistä odottavat vaatteensa. Kysymys ei siis ole minun laiskuudestani tai työn paljoudesta tai välinpitämättömyydestä vaan siitä, että pojat saavat nyt opetella huolehtimaan, että heillä on puhtaita vaatteita silloin kun he niitä tarvitsevat. Helpompaa olisi todellakin pestä ne itse. Pikkumatami jo sanoi pojille, että kyllä minä voin pestä teidän pyykit. Pojat ottivat tiedon riemulla vastaan, mutta minä inhoittavasti kielsin moisen palvelun.
Matkaneulomista mietin: iso pyöreä huivi on lähes viimeisen vihjeen kohdalla, se on liian iso mukaan otettavaksi.
Kai minä sitten otan työkseni vauvanneuleita, jospa jotakin valmistuisi kun istumisaikaa on tiedossa reilusti. On sellaista kevyttä työtä niiden mukanakuljettaminen.
Odotan neulomisajan (ja ruuanlaittovapaan) lisäksi mukavia keskusteluja vertaisryhmässä ja tietenkin lapsille riemukasta huvipuistoelämää.
catariina
