Pääsimme viikonlopuksi lähtemään reissuun. Lähes 700 km viikonlopun aikana tuli mittariin. Keskimmäinen jäi tänne tukiperheeseensä, joka on kyllä valtava apu.
Vinski-koira otettiin mukaan. Pienenä ongelmana oli sen sekainen maha. Mahoton kakara odottaa nyt äidin kutomaa uutta mattoa entisen likaantuneen tilalle. Kangaspuissa on vielä poppanaloimi, joten ehkä hiukan kestää.
Koko porukkani asuu merenrannan satamakaupungissa, kävelymatkojen päässä toisistaan. Vanha kuva perämiespojan pihalta, samassa talossa asuu kolme veljestä, joista yksi oli juuri lähtenyt laivalle muutamaksi viikoksi.
Kun koirasta päästiin sain Amandan kyytiin ja lähdettiin Mahottoman kakaran kanssa ostamaan jätkille ruokaa. Eli Murkku oli menossa Oton opiskelijäkämpille, jonne piti viedä ruokaa. Kolmeen muovikassiin pakattiin eineksiä, hedemiä ja vessapaperia ym kaapin täytettä...Montakohan Oton kaveria niillä sain ruokkia näin loppukuussa 
Seuraavaksi menin Amandan ja Pikkumatamin kanssa Amandan kotiin. Amandanäidillä oli työpaikan keilausilta, joten asetuttiin keskenämme taloksi. Kaivoin neuleen ja läppärin esille...
Lauantaina jätin tytöt katselemaan lastenohjelmia, Amandanäiti oli aamuvuorossa ja menin naapuritaloon vauvaa katsomaan. Melkein ikkunasta näkyy Ellun luo.
Kuvan kolmeviikkoisen tytön käsistä on ottanut hänen isänsä.
Lauantaina käytiin sitten kaupungillakin, vauva vaunuissa ja kaksi tyttöä villeinä ympärillä. Ellu löysi kaipaamani kaupan, josta sain nauhoja, niistä myöhemmin lisää.
Vauva lähti kotiinsa ja minä tyttöjen kanssa kävelimme vanhimman pojan talolle, jossa tapasimme pienen taaperon, merenhaltijan kaiman...Veimme pojalle lahjusilmapallon ja oli hauska seurata miten hän ihmetteli pallon nousemista kattoon. Laitoimme pitkän narun, josta palloa saisi vetää alaspäin , ei narun ja pallon yhteys silti vielä selvinnyt taaperolle. Aikuset ovat olemassa sitä varten, että ilmapallo kiskotaan alas.
Amandanäidin työvuoro loppui ja kävelimme samaa matkaa kotiinpäin. Jätin tytöt hänen huomaansa ja lähdimme vauvan ja hänen vanhempiensa kanssa kävelemään toisen mummon luo iltapäiväkahville. Siitä sitten vielä vauvan kotiin istumaan ja vauvaa ihailemaan ja lopulta lähdin Amandanäidin luo iltaa viettämään, jaloissa tuntui kokopäiväinen kävely.
Sunnuntaiaamuna sitten vauva tuli vielä käymään , vävypoika pohti samalla tämän läppärin ongelmia ja mummi iloitsi pienen ihmisen hyvästä olosta vanhempiensa hellyydessä.
Sitten taas sama kierros, murkku kyytiin, koira kyytiin ja lopulta vielä keskimmäinen haettiin kotiin kun oli päästy perille.
Pikaisia nämä reissut aina ovat, mutta tärkeitä.
catariina
