Olen keräillyt vanhoja käsityökirjoja ja ilmeisesti esitellyt niitä innolla. Siispä eräs ystäväni toi minulle lahjaksi vintin kätköistä löytyneen pienen kirjan. Muinainen kouluopetus Porin tyttölyseossa käsitti myös fraktuuralla kirjoitetun tekstin lukemisen, joten hiukan takkuillen olen palauttanut mieleen vanhoja kirjaimia.
Tässä muutama herkkupala lainauksena kirjan tekstistä:
"Suomessa on eri rotuja lampaita, enimmäkseen sekarotuja. Niinpä pidetään Kajaanin tienoilla wuohen ja lampaan sekoituksesta syntynyttä lammaslajia." s.6
"Raswaiset willat pannaan +75 C lämmintä lipeätä sisältäwään waskikattilaan, jossa ne saawat olla parikymmentä minuuttia; raswa on silloin lipeän waikutuksesta erottunut willoista ja muodostunut saippuaksi. Tämä poistetaan ja willat pannaan koreihin, niiden päälle waletaan wettä ja samalla sotketaan ne tangolla, jotta ne hyvin puhdistuwat. Sivutuotteeksi saatu raswa kutsutaan lanoliiniksi ja on puhdistettuna erittäin hywä lääketarkoituksiin" s.8
kierrätystä oli silloinkin:
"Saksassa, Ranskassa ja Tanskassa käytetään paljon n.s.keinotekoista eli lumppuvillaa (shoddna). Lumppuwillaa valmistetaan werka- ja sukkalumpuista, langantähteistä y.m. siten että nämä ensin huolellisesti lajitellaan ja sitten puhdistetaan ja leikataan hienoiksi, jolloin kaikki vieraat kuitu-aineet, niinkuin puuvilla ja pellava-aineet y.m.poistetaan. Tämän jälkeen lumput uudelleen pestään. Kehräämisen helpottamiseksi sekoitetaan varsinaista willaa lumppuihin ja siten saadaan willalankaa, jota etupäässä käytetään kuteeksi. Englannissa on paljon tehtaita keinotekoisen willan valmistamista varten, etenkin Leedsin ja Hunderfieldin tienoilla ja Ranskassakin harjoitetaan tätä teollisuutta suuressa määrin. Tästä willasta kudotaan paksumpia kankaita sekä mattoja, hevosloimia ja muita senkaltaisia kankaita. Tällaiset kankaat ovat kyllä uusina kauniita, mutta eivät ole niin kestäviä kuin muut willakankaat.
Kaikki ne karikkeet, jotla saadaan tästä lumppuvillasta, lähetetään tapettitehtaisiin ja niistä tehdään n.s. samettitapetteja, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että malli esiintyy sametin kaltaisena."
Silkkimato ja silkin kehruu esitellään samoin puuvillan kasvatus neekeriorjineen. Kuviakin on kirjassa muutama, viehättäviä.
Kehruujennyhän on tuttu jo koulun historian kirjasta.
Kirja näyttää pitsinnypläyksen, oljenpunomisen, huopahattujen valmistamisen. Siinä kerrotaan nahan käsittelystä.
"Tuhannet pienet oravat Siperian metsissä saavat surmansa joka vuosi, jotta me saisimme lämpimiä turkkeja kylmän talven varalle" s.94
Viimeinen luku kertoo kautsusta, suuresta keksinnösta sen vulkanoimisesta.
"Wedenpitävää kangasta valmistetaan vielä siten, että ohut ja lämmin kautsukerros pannaan kahden kankaan väliin ja painustetaan puristimessa. Sillä tavoin valmistetuista kankaista tehdään kauniita ja hienoja vaatteita, n.k. sadetakkeja y.m. hengenpelastusvöitä, merenalaisia veneitä y.m. " s.102
Kuka muistaa vielä guttaperkkanuket?
"Guttaperkka on gummi-ainetta, jota saadaan Malaijin saaristossa kasvavasta, isoandra gutta nimisestä puusta."s.103
Guttaperkasta valmistettiin kaikenlaista: "Wulkanoidusta guttaperkasta hammaslääkäri tekee hammasplombeja ja ne ovat melkein kultabombien veroisia"
"Mutta suurin merkitys on sillä kuitenkin merenalaisen sähkölankakaapelin werhona, sillä ilman sitä olisi ollut mahdoton tällaista sähkölankajohtoa saada toimeen. Ja omituista on että guttaperkka tuli Eurooppaan juuri siihen aikaan jolloin ruvettiin puuhaamaan wanhan ja uuden mantereen yhdistämistä meren pohjalle lasketun sähköjohdon kautta." s.106
Pitkään mietin miten guttaperkka liittyy waatetuskankaisiin, mutta se oli kai niin uusi keksintö, että piti esitellä kirjassa kuin kirjassa.
Waatetusaineet ovat aina kiehtoneet ihmistä, uudet keksinnöt materiaaleissa ja valmistuksessa seuraavat toisiaan. Joskus on rauhoittavaa palata vanhan äärelle, istua opettelemaan karstausta, värjätä vanhalla tavalla, nähdä ja kokea miten luomakunta antaa meille kaiken mitä tarvitsemme.
Tuolloin 1897 ei vielä puhuttu tekokuiduista, ei edes viskoosia oltu keksitty. Kansanvalistusseuran julkaisema kirja kertoo varmaan sen ajan asianharrastajille viimeisen tiedon.
Tässä hienot kangaspuut ja onko kutojalla ihan frakki päällä?
catariina
