Meillä tehtiin vauvan-ja nukenvaatteita sunnuntaina. Pikkumatami selasi kivaa nukenvaatekirjaansa. Ja syntyihän sitä jotakin. Ihan itse. Hän on katsellut miten piirrän kaavoja kaava-arkeilta ja tutki kirjan kaava-arkkia. Jonain päivänä hän varmasti haluaa sitäkin kokeilla. Nyt oli vielä valmiin mallin mukaisen työn aika, eli resorin palasesta syntyi peipparille sukat ja lapaset.
Silppua syntyi, mutta tärkeintä oli nähdä lapsen ilo kun hän osasi aivan itse. Saumurin käyttö on tuttua jo ennestään. Pahvilaatikollinen kangastilkkuja siirtyi tytön aarteiksi, joten kun inspiraatio seuraavan kerran iskee on materiaalia valmiina.
Varmaan innostus nukenvaatteiden ompeluun syntyi kun hän seurasi minun potkuhousu- ja vaippaompeluani. Ehkäpä samalla siemen tehdä itse, kokeilla ja saada aikaan on kylvetty.
Jokainen pieni hetki, jonka lapsi tekee jotakin luovaa sen sijaan, että viettäisi passiivista"ruutuaikaa" on varmasti jonain päivänä oleva hänelle kultaakin kalliimpaa.
Miten nuo pojat saisi vähentämään ruutuaikaa, rajoituksia toki yritän pitää, mutta vaikeaa se on jos pikkumiehenkin ajatusmaailmassa pyörii lähes riippuvuudella pelaamiset ja filmit. Tulisipa jo kevät ja kesä ja ulkona olisi mukavampi pojankin olla.
catariina