Meillä tehtiin vauvan-ja nukenvaatteita sunnuntaina. Pikkumatami selasi kivaa nukenvaatekirjaansa. Ja syntyihän sitä jotakin. Ihan itse. Hän on katsellut  miten piirrän kaavoja kaava-arkeilta ja  tutki kirjan kaava-arkkia. Jonain päivänä hän varmasti haluaa sitäkin kokeilla. Nyt oli vielä  valmiin mallin mukaisen työn aika, eli resorin palasesta syntyi peipparille sukat ja lapaset.

Silppua syntyi, mutta tärkeintä oli  nähdä lapsen ilo kun hän osasi aivan itse. Saumurin käyttö on tuttua jo ennestään. Pahvilaatikollinen kangastilkkuja siirtyi tytön aarteiksi, joten kun inspiraatio seuraavan kerran iskee on materiaalia valmiina.

Varmaan innostus nukenvaatteiden ompeluun syntyi kun hän seurasi minun potkuhousu- ja vaippaompeluani. Ehkäpä samalla siemen tehdä itse, kokeilla ja saada aikaan on kylvetty.

Jokainen pieni hetki, jonka lapsi tekee jotakin luovaa sen sijaan, että  viettäisi passiivista"ruutuaikaa" on varmasti jonain päivänä oleva hänelle kultaakin kalliimpaa.

Miten nuo pojat saisi vähentämään  ruutuaikaa,  rajoituksia  toki yritän pitää, mutta  vaikeaa se on jos  pikkumiehenkin  ajatusmaailmassa pyörii lähes riippuvuudella  pelaamiset ja filmit. Tulisipa jo kevät ja kesä ja ulkona olisi  mukavampi pojankin olla.

 

catariina