Peppi Pitkätossu on edelleen suosikkini, olen ajatellut Peppiä nyt erityisesti isä-kysymyksen edessä. Peppihän uskoi koko ajan isänsä olevan elossa, mutta eli itsenäisesti talossaan, tulihan se isä lopulta kuitenkin hakemaan tyttärensä seikkailuun. Se on siis yhdenlainen tarinan loppu. Isä olikin kuningas.

Toisenlaista tarinaa kävimme katsomassa elokuvissa eilen. Niko Lentäjän poika. Niko myös kaipasi isäänsä, jota ei ollut koskaan nähnyt, hän voitti vaarat, voitti itsensä, oppi lentämään mutta palasi oman porotokkansa luo, isä olikin pettymys. Oma elämä oli parasta omassa tutussa tokassa.

Tarinoiden ja elokuvien apu on vaikeiden asioiden käsittelyssä ollut monta kertaa korvaamaton. Samaistukoon lapsi sitten Peppiin tai poropoika Nikoon niin hän saa ajatuksen: minä selviän, minä osaan.
Minä olen arvokas ja tärkeä, vaikka minun elämässäni on erilaisia läheisiä kuin perusperheessä.

Viisautta tarvitaan myös kouluissa ja harrastuksissa kun ns.isänpäiväkortteja taas tehdään. Meillä siis eilen valittiin elokuviin lähtö  4H kerhon tilalle, jossa oli aiheena Oma Isä.
Kaikessa en voi lapsiani kivulta varjella, mutta eilinen valintani olla lähettämättä lapsia kerhoon, oli kyllä aivan ehdoton.

catariina