Kuusamon Valtavaaralle on portaat. Reittini kulki portaita alaspäin, mietin siinä mikä työ niissä on ollut. Rinteeseen on kuljetettu kivipora ja kompressori ja agregaatti.. (vai menikö joku pieleen pohdinnassani?)
Noin 8 km päiväreitti on myös katettu sepelillä. Ristiriitaisia ajatuksia heräsi mieleeni, se työ ja energia mitä siihenkin on tarvittu. Luonnon kulumistahan tuo kaikki estää, kulkijat pysyvät määrätyillä poluilla.
Kun Valtavaaralta katselee Rukan suuntaan, näkee myös miten luonto on muutettu ihmisen tarpeiden mukaiseksi, paljaat laskettelurinteet ja mökkikylien kasvavat alueet, asfaltoituja teitä.
Mielen maisemaa on myös kuvainnollisesti kiveen hakatut portaat. Kun vaikeuksia elämässä on ja aina tulee olemaan, niin hakataan portaat, jotta on helpompi kulkea. Portaita kuljetaan yksi askel kerrallaan. Helpompaa on jos on kumppani kulkemassa vierellä.
Sanat, ystävällisyys, toisen huomioonottaminen, ne ovat niitä portaita, joiden avulla selvitään eteenpäin,
Elämän suuri paradoksi on aina ollut lähimmäisenrakkaus, se mitä toivot toisen sinulle tekevän tee se hänelle.
ja tänään taas naapurikaupunkiin lasten asioille.
catariina
