Lueskelin Vanhimman tyttären blogista kuvausta eräästä hänen arkipäivästään. Oli ihan mielenkiintoista. Kun ei nyt ole  esitellä  mitään käsitöitäkään  niin voinpa näin lauantai-illan lopuksi kirjoitella miten meillä tämä päivä on eletty.
Heräsin  aamuhämärissä tavalliseen aikaani  puolikuudelta, pikkumatami kömpi kuuden aikaan viereeni ja pian kuului pikkumieskin olevan hereillä, lapset  aikoivat alkaa  jutustella eli siis kiljua ja meluta kuten tavallista.
"Nyt on vapaapäivä ja hiljaisuus kello kahdeksaan asti. Silloin vasta palvelut keittiössä aukeavat..." Suljin oveni, kaivoin kirjan, joka oli illalla jäänyt hiukan kesken ja nautin tunnin verran omasta ajasta.
Sitten koira ulos tarhaan, tuli hellaan, siihen meidän Reinoon, aamupalaa ja niin tämä päivä alkoi. Vanhin murkku  taisi heräillä vasta puoleltapäivin.
Aamupäivällä paistoi aurinko, lapset innostuivat (pienellä painostuksella, lahjomisella ym,tiedättehän..) haravoimaan koivunlehtiä, ei niitä olisi tarvinnut haravoida, mutta kun en muutakaan ulosmeno houkutinta keksinyt.
Jatkoin keskeneräistä ompelutyötä, kaksi sarafaani liivihametta ja puserot pitää saada sovitusvaiheeseen.
Ompelin toista tuntia, välillä puhuin ystävän kanssa puhelimessa ja välillä  juttelin sisäänpoikenneen ohikulkijan kanssa. Välillä myös laskin kottikärrykuormia, yksikköpalkka on  kottikärry ja se tuottaa pleikkariaikaa..
Sitten tulien uudelleen virittely Reinoon, aamukahvihan Reino jo olikin keitellyt. Kehtaanko edes sanoa mitä meillä puoleltapäivin syötiin, pussimuusia ja valmislihapullia valmissalaatin kera. Ei kuulunut valituksia, ihania lapsia ovat.
Maito oli loppu, joten pikkumatamin kanssa lähdettiin kauppaan 8 km päähän. Samalla reissulla käytiin palauttamassa eräs DVD, jonka pojat olivat  tuttavalta lainanneet.
Kauppakassi kotiin ja uudelle reissulle, saman verran kilometrejä toiseen suuntaan. Autoni tuli täyteen kangaspuiden osia ja tarvikkeita. Vanhat 90 senttiset puut muuttivat meille. Pikkumatami on vallannut  nuo  entiset puuni, joten kun noita minulle tarjottiin, niin  en paljoa miettinyt. Mietinnän aika on nyt. Mihin ihmeeseen ne saan sijoitettua... Pitäisikö pakata neulekonelangat pois kun ei se kone kuitenkaan toimi enkä ehdi neuloa, mutta miten sitten kuvittelen ehtiväni kutoa.

Välipalaksi  tehtiin kauraomenapaistosta, joka on nyt ollut  meidän suosikkia kun omenia on aina joku tuttu  ohikulkiesaan tuonut. Siis voideltuun vuokaan paloitellaan omenia, päälle vajaa desi laimennettua mehua, sitten  150 gr rasvaa sulatetaan ja sekoitetaan siihen ½ dl sokeria, 3 dl kaurahiutaleita ja ½ dl leseitä ja ½ dl kookoshiutaleita. Muruseos omenien päälle ja n ½ tuntia 200-220 uunissa.
Päälle jäätelöä tai  vaniljakastiketta. Mulla on aika iso matalalaitainen vuoka, pienempään vuokaan riittää puoliannostakin.
Lapset pelasivat palloa pihalla, vanhin murkku ei innostunut puusavotasta..

Tunnin verran istuin sitten päiväkahvin jälkeen koneella ja yritin virittää google talkia  siihen kuntoon, että saisin puheyhteyden ulkomaille.Onnistuin. Lapset saivat puhua.
Ja taas ompelemaan tunniksi, lapset saivat katsella Ronja Ryövärintyttären Dvd:ltä.
Syötiin voileipää  ja marjakiisseliä, jonka olin eilen keittänyt.
Ilta alkoi tulla ja lähdin Pikkumatamin kanssa  Valamoon lauantai-illan vigiliaan. Pojat jäi katselemaan telkkaria. Tavattiin monta tuttua, sain sovittua  sarafaanin sovituksen maanantai aamuksi ja  keskiviikoksi päiväkahvivieraita.  Hain respasta  muovikassillisen igumeni Sergein Pietarista tuomia  kullankimalteisia  leveitä nauhoja.Olin kysynyt häneltä erääseen hänen kautta tilattuun sarafaaniin 1½ metriä nauhaa, mutta sain niin paljon, etten taida niitä saada kiinnitettyä ennen eläkeikääni. Aika harva haluaa tuollaista kiiltävää  leveää nauhaa.
Vigiliassa Pikkumatami tervehtii tutut, saaliina oli tällä kertaa paketti purkkaa. Tuohuksia hän sytyttelee aina Nikolauksen ikonin edessä, kun hänelle on kerrottu, että Nikolaus on varsinkin merenkulkijoiden suojelija.
Laivakokkityttöni lensi tänään  taas Kreikan saaristoa kohti aloittamaan työviikkojaan laivalla.

Ilta oli jo pimeä ja sauna lämmin kun tultiin kotiin, saunamakkaraa ja mehua oli iltapalalla, taitaa isompi murkku vielä lastata voileipäkasan huoneeseensa myöhemmin illalla.
Kun tähän päivään vielä lisää normaalit arkirutiinit: pyykit pois narulta, keittiöhuollon, koiran ja kissojen ruokkimisen ja hiukan lattiaharjaakin tarvittiin, vaikka eilen juuri siivosin, niin aika tavallinen kotona vietetty lauantaipäivä tämä oli. Poikkeusta oli vaan telkkarin katsominen tavallista enemmän. Joskus menee viikko pari,että pienemmät eivät katso mitään.
Nyt lapset nukkuvat, minua odottaa Sirpa Kähkösen "Lakanasiivet", joka viime viikolla lopulta tuli kirjastoautolla pitkän jonotuksen jälkeen.

Tämä oli hyvä päivä.

catariina