Heräsin normaaliin aikaani vähän vaille kuusi. Olipa ihana kääntää kylkeä ja torkahtaa vielä hetkeksi.

Lasten kesäloma tuo  vapautta päiviin. Ruokailujärjestys muuttuu. Kouluaikana arkena syödään tukeva ruoka  klo 17 aikoihin, nyt kesällä on viikonlopun järjestys, eli lounas on päivän pääateria.

Lasten loma teettää tietenkin töitä enemmän, omaa rauhaa on iltayöstä. Nyt on otettu tiukat rajat,  pakko, jos  aion selvitä täyspäissenä kesän yli. Jatkuva  kontrolli on raskainta, se, että kun käännän selkäni niin jotain tapahtuu. Nyt minulla on työnohjauksen ja  terapian kautta uusia  työvälineitä, uusi malli  alkoi jo eilen aamulla. Poistuin hetkeksi keittiöstä, toinen näytti kieltä ja toinen kumautti pahvilaatikolla. Seuraus oli: ei telkkarin lastenohjelmia, eikä yhteisiä leikkejä. Ei ole kivaa hyppiä yksin tramboliinissa.
Toinen oli sisällä, toinen ulkona. Sain aika rauhassa touhuta ottaen yhden lapsen aina "viereen" ja toinen oli  omissa touhuissaan. tai kiukutteli, tai, tai..

Kasvimaa on kylvetty. Moneen vuoteen minulla ei ole ollutkaan kasvimaata. On aitakin ympärillä, nyt kevyt sade antaa siemenille  kasvunalkua, ihanaa mullan tuoksua.

Poika kylvi pinaattia, hän toivoo  pinaattilettuaineksia, Pikkumatamia kiinnostaa kukkaset ja salaatinlehdet.

Tänään ohjelmassa tilaustöiden ompelua ja  nurmikon leikkaus, joka kyllä voi jäädä huomiseenkin. Nyt lapset saa katsella  vähän aikaa lastenohjelmia, kun aamupala meni hyvin ja ulkona satelee.

catariina