Olen aivan ihmeissäni niistä raparperiohjeista, jotka illalla Mikkelin reissun jälkeen löysin kommenteista. Te olette ihania, tuollaista vaivannäköä, ihmeellistä.
Tiitsan ohjeesta aloitin, se on nyt jäähtymässä keittiön pöydällä. Otin lapset mukaan leipomaan, toinen pilkkoi raparperia, toinen piteli sähkövatkainta. Jospa se lisäisi kiinnostusta maistella valmistakin piirakkaa. Muussa tapauksessa pitää tarjota  teetä ja piirasta kaikille asiakkaille huomenna,jotta pääsen kokeilemaan seuraavia ohjeita. Kaikkea aion kokeilla. raparperisimaakin, paitsi  en sitä Mahottoman kakaran viiniä, josta oli vesi unohtunut...siman prosentit riittää mulle muutenkin.
Sydämellinen kiitos.

Perjantai-iltana kun V-J (pikkuveli) oli vielä täällä kuului hirveä  rytinä katolta. Minä olin  täällä gallerian puolella, poika katseli vintillä telkkaria.
Menimme ulos ja kurkimme katolle,  tikkaat olivat katolla paikoillaan, mitään outoa ei näkynyt.
1605456.jpg
Pieni kapea ikkuna on tv-aulan ikkuna, isompi on murkkupojan huone.
Aamulla V-J kysyi,  milloin Vinski karkasi kun hän oli päästänyt sen neljältä sisälle."Vinski karkasi"???

Tulimme tulokseen, että koira oli tehnyt sen taas, siis hypännyt avoimesta ikkunasta, päätynyt liukkaalle peltikatolle ja luikkinut  ihanaan vapauteen pyllymäkeä laskien, pudotus ei ole montaa metriä.
Nyt se on maannut kiltisti ketjussaan pari päivää, hiukan arastaa toista lonkaa, mutta aika hyvä temppu 12 vuotiaalta  vanhukselta, joka nauttii taas elämästään talon ainoana koirana.
1605459.jpg

ja tämä tarina on totta.

catariina