lauantai, 31. toukokuu 2008
Raparperi kasvaa
Mökin pihamaalla kasvaa valtava raparperi, monta juurakkoa, isoja paksuja lehtiä nousee mehukkaiden varsien kohottamana aurinkoon.
Lapset ei tykkää raparperista. Yritän suhtautua asiaan uudella tavalla, toisesta lähtökohdasta.
Minun on syytä opetella tekemään siitä jotakin, josta tulee oikein herkullista. En ole varmaan koskaan tarjonnut sellaista, joka kutkuttelisi lapsen suuta.
Kauan sitten kun itse olin pieni, mummolla oli raparperi ovenpielessä.
Nytkin tunnen sen kihelmöivän tunteen kun kädessä oli pieni kahvikuppi ja siinä hienoa sokeria hiukan. Raparperi oli kuorittu ja sitä sai kastaa sokeriin, puraista kirpeää varttaa ja sitten makeus levisi suuhun.
Se oli harvinaista herkkua, siis se sokeri. Että sitä ihan noin sai ottaa, raparperin kanssa. Lojuin nojatuolissa, luin Anni Swania ja raparperi rouskui.
Tänään palautan Amandan ja Debin, ajetaan Mikkeliin. Amandanäiti tulee sinne vastaan ja vie samalla Debin Ellulle, jonka laiva jo saapui Suomeen.
Pikkuveli vm.-86 otti virkavapaata kesäksi ja lähtee kesärengiksi Vanhimmantyttären luo. Samoin murkkupoika mun ruokavahvuudesta menee sinne maatilallle työntekoa opettelemaan muutamaksi viikoksi.
Raparperiohjeita pitää yrittää etsiä, keittona onneksi se menee, mutta piirakkaohjetta olen vailla, vielä en ole sitä parasta löytänyt.
Ihana yllätys on ollut kevätkukkien määrä, joita tässä pihassa putkahtaa esiin.
catariina