Perjantain päätteeksi lähdettiin taas pitkospuille. Tarkoitus oli juoksuttaa Debiä, joka todellakin otti ilon irti vapaudestaan, suo roiskui, pitkospuut eivät sille riittäneet. Taitaa olla aika väsynyttä kaveria nyt.
Lasten kanssa kuljimme neljän kilometrin reitin, koira ryntäili varmaan kymmenen.
Poika ja koira rynnivät vauhdilla edestakaisin, pikkumatami löysi ihmellisiä asioita, hän kumartui kohti maata, ihmeteltiin torvijäkälää. "Miksi se on torvenmallinen?"
Löytyi myös tikan ravintola. Pienessä männyssä oli kolo, johon tikka kiilaa kävyt ja nyppii siemenet. Ravintolassa oli myös vessa. "Yäk, tikan kakkaa.."
Rotikka rakastaa "heitä keppiä" leikkiä, tätä ei tarvinnut edes heittää, koira keksi sen ihan itse ja kaatunut näre sai kyytiä.
Onneksi se tottelee komentoa "irti"
Joutsen lensi yli lammen, kuovi huuteli toisella rannalla. Kuikka, jota viimeksi kaipasin on saapunut kotilammelleen erämaahan.
Suolla oli valtavasti kukkivia varpumaisia kasveja. En tunnistanut niitä, luonnonkasvioppaani on hautautunut jonnekin käsityölehtien ja kirjojen kaaokseen. Osaako joku antaa tälle nimen?
catariina
.
