Puhelin tärisee pöydällä, kello ei ole vielä kuutta, äitienpäiväaamu. Vieras numero.
Yritän tajuta mistä on kysymys. "Puhelin löytyi tuosta grillikioskin luota sellaisten styroksi roskien vierestä, lähdin nyt aamulla pois työstäni kioskista ja siivosin ohi osuneita roskia ja tässä puhelimessa on tämä numeroja siinä lukee ÄITI, joten ajattelin että soitan, jos omistaja äitinsä kautta löytyisi "
Selvisihän sitten mistä kaupungista soitto tuli ja aloin uskoa, että olen kadonneen puhelimen omistajan äiti.
Meillä oli kiva juttuhetki, hän yötyönsä päättäneenä, minä äitienpäivälaulua ja kahvia odottelevana, äitejä kumpikin.
Napanuora on nykyisin langaton, lapsi maailmalla on sen päässä tukevasti kiinni, vaikka puhelin häviää niin aina äiti sen olinpaikan tietää.
Sanoin tälle soittajalle, että juuri noin minäkin tekisin, soittaisin löydetyn puhelimen Äidille. Äitihän se on aina joka selvittää kaiken. Laitoin sitten tekstarin " Veljesi puhelin on löytynyt, äiti tietää missä se on"
Torkahdin vielä hetkeksi, sitten saapui neliääninen kuoro Punatukkaisen tyttöni johdolla.
Iloitsen lasten korteista ja Pikkumatamin kässäkerhossa tekemästä huivista, jonka ylensin tavallisesta kaulahuivista Käspaikaksi ikonin päälle. Neulahuovutusta sideharsolle.
Katselen pihani puita, jotka vuosia ovat tässä kasvaneet, ne ovat suomalaisia synnyltään ja perimältään. Ne kuuluvat tähän maisemaan. Linnuille ja oraville turvapaikkoja.
Jossain maailmassa istutetaan nyt ne puuntaimet, jotka sain äitienpäivälahjana. Se tuntuu todella hyvältä. Puut ovat elintärkeitä maailmalle.
Langaton napanuora on muutakin kuin puhelinyhteys. Se mahdollistaa koko elämän kestävän molempiin suuntiin virtaava voiman.
Langaton napanuora syntyy aivan samanlaisena vaikka fyysistä napanuoraa ei äidin ja lapsen välillä olisi koskaan ollut.
catariina
