sunnuntai, 20. huhtikuu 2008
Pitkospuilla
Pienimpään saappaaseen meni kylmää vettä kun pitkospuut olivat rannassa vielä veden alla. Vinski haisteli keväisiä jälkiä vanhan koiran arvokkaalla innokkuudella. Karpaloita löytyi polun varrelta, pakkasen makeuttamia, jännittäviä lasten mielestä.
Kodan hämärässä raapustettiin vieraskirjaan nimet. Ekaluokkalainen kirjoitti ihan pikkukirjaimin, taisi mennä aa väärinpäin, mutta ei sillä niin väliä ole. -"Koska paistetaan täällä makkaraa.. Tullaan pian uudestaan ja otetaan eväät mukaan ja tulitikut.."
Pitkospuureitti kiertää pientä lampea, matkalla on penkkejä vaeltajan istua katselemaan ja kuuntelemaan.
Tikan tunnistivat lapsetkin pärryyttämässä kelopuuta. Joku sirittävä lintu kuului kaukaa.
Jääpeite oli vielä lammen yllä, joku vesilintu oli jo saapunut etelärannalle, suurempaan sulaan.
Kuikka, niin sulava sukeltaja asui tässä viime kesänä, sitä ei ihan vielä tarvitse odottaa, se tarvitsee sulat vedet.
Kevään ensimmäinen luontoretki rauhoitti mielet ja siirsi ajatukset pieniin luonnon ihmeisiin, saraheinän kukkaan mättäällä ja puron vaahtoavaan virtaan metsässä.
Rakastan tätä kotimaamme luontoa.
catariina