Joskus on sellainen päivä, että kaikki menee siten kuin en ole suunnitellut. Ja minähän haluan hallita elämääni  ja suunnitella kaiken etukäteen ottaen  lähes kaiken huomioon. Ihannetta riittää. Vaatimusta itselleni on tarpeeksi.
 Tulee ongelma yksi ja ongelma kaksi. Ajatukset pyörivät niissä kunnes huomaan, että autollakin on ongelma: Valot ei sammu. Yritän ajatella positiivisesti, että parempi näin päin. Jos valot ei syttyisi, en voisi ajaa ollenkaan. Osa, joka mahdollisesti on vaihdettava,  on matkalla Suomeen jostain vieraiden maiden varastosta. Siis korjaamopäiviä on luvassa ja korjaamo on kaukana. Se on taas uusi ongelma.

Minä siis voin käyttää autoa.   Kaupassa pitää vain juosten käydä, kun en tiedä kauanko akku kestää  valojen päällä ollessa. Kun tälläkin viikolla oli käynnit  sekä Joensuussa että Varkaudessa niin pojat näytti miten sellaisella kivalla pikku  "räikällä" vaan irrotetaan akun kenkä  ja kas valojen huomiopiipitys sammuu...ja auto on totaalisen valoton ja hiljaa.

Valitsen tietenkin hiukan syrjäisiä parkkipaikkoja, pälyilen ympärilleni, että kukaan ei huomaisi kun nostan konepellin ja auto alkaa piipittää...Mutta systeemi toimii.

Yhtenä iltana valittelin puhelimessa kaikki viikon ongelmat ystävälle,  hän kysyi onko mitään positiivista, vaikenin pitkäksi aikaa, yritin epätoivoisesti hänen mielikseen ja kuuntelun palkaksi keksiä jonkun hyvän asian. "No onhan se, että koira ei tänään ole karannut.."

Seuraavana aamuna sama ystävä soitti, hän sanoi ensikisi, että onpas kurja vesisade ja tuulee. Minä vastasin ikkunasta ulos katsoen, että meilläpäs paistaa aurinko.

catariina