Aikaisin aamulla oli lähtö. Ensin 70 km omalla autolla Varkauteen sitten tilausbussilla Jyväskylään. Mukana auton täysi Pieksämäen, Leppävirran ja Varkauden Taito Kässäkoululaisia huoltojoukkoineen.
Retki oli hyvin suunniteltu, aikataulu toimiva ja kohteita juuri sopivasti. Kiitos vetäjille.
Lapsijoukon ruokailu sujui joutuisasti paikassa, jossa sai syödä itse valiten ja niin paljon kuin jaksoi. Tyttö söi hienosti salaatit ja pizzaa sekä jälkiruokajäätelön. Poika valitsi pizzaa, maissilastuja ja paljon cokista ja jäätelöä. Mitähän siitä sitten seurasi. No liian korkea verensokeri ja kaikki opittu käytös unohtui.
On minulla kuitenkin vahva itsetunto, että en kovin paljoa välitä vieraiden ihmisten silmäilyistä ja häiriintymisestä. Minä nyt vaan teen näin. En pidä lasta piilossa kotona, vaikka se joidenkin mielestä olisi paras. Jos joku kanssamatkaaja ei erota kuritonta käytöstä lapsen oikeista ongelmista niin se on hänen murhe.
Tutustumiskohteet oli valittu kässäkouluhengessä, ensin käytiin Taito Shop Aiviassa. Sitten Käsityömuseossa, jossa oli lapsille työpaja ja sai tehdä matkamuiston neulahuovutuksella.
"Aikamatka käsityöhön"- näyttely oli kiinnostava.
Pääkohde oli kuitenkin Wanha Woimala Naissaaressa, jossa oli Jyväskylän käsityökoulun näyttely "Mitä väri oikein on?" Upea juttu ja myös toiminnallinen.
Siellä otin kuvia, mutta en voi niitä laittaa näkyviin. Käykää ihmeessä jos voitte.
Pandan karkkitehdas oli lopuksi ja kotimatka sujuikin sitten makoisasti.
Itsellenikin sain paljon. Vaikka varsinainen kansallispukunäyttely nyt olikin kiinni, niin pääsin lukemaan kansioita, joissa on tietoa fereseistä, kansallispuvuista ja muinaispuvuista. Se olikin varsinainen aarrekammiohuone. Tietoa löytyi. Ihania kuvia ja vastauksia muutamaan kysymykseen feresien ja kesken olevan Muolaan pukuni tiimoilta.
Nyt on sauna lämpiämässä, taitaa uni maistua tänään. Oli se aika rankka reissu, varsinkin henkisesti. Vastapainoksi se myös antoi paljon. Siis vaaka on tasapainossa.
catariina
