Eilen oli taas lasten Taito-käsityökoulu Varkaudessa, mukaan kuljetukseen liittyi vuoden alusta Pikkumatamin kaveri, joten sipinää ja supinaa riittää takapenkillä. Tunnin matka koulupäivän jälkeen vaatii viihdykettä ja onneksi kirjastoautolta löytyy kivaa ja aina uutta musiikkia. Tytöt ja pikkumies yhtyvät lauluun. Minä suljen korvani. Vajoan ajamaan ja ajattelemaan. Sen taidon oppii suurperheessä, että ei kuule, jos ei halua kuunnella.
On kyllä upea juttu kun Taito Shopin ihanat Anni ja Sointu touhuavat lasten kanssa. Minulla on vielä suuren ihmetyksen ja kiitollisuuden aiheena kun meidän Pikkumies 12v. on päässyt mukaan. Erityislapsille ei ole helppo löytää harrastuksia, integroiminen ryhmiin ei ennakkoluuloista ym johtuen onnistu kuin harvoin. Ryhmään tarvitaan usein toinen vetäjä tai henkilökohtainen avustaja jos erityislapsi on joukossa. TaitoShop järjesti pojalle mahdollisuuden. He näkevät pojan mukanaolon myös hyväksi ryhmän pikkutytöille.
Kädentaitoja harjaannuttaessaan poika oppii monia asioita, aivan kuntoutuksen tasoisesti, paremminkin, koska mahdollisuudet päästä terapioihin ovat olemattomat.
Itsekin haluisin mukaan kaikille ihanille kursseille, joita he siellä vetävät. Jo pelkästään heidän iloiset ilmeensä ja valloittava läsnäolonsa tekee hyvälle tuulelle.
Lapsille opetetaan pitkäjännitteitteistä työskentelyä, kaikkea ei saa heti valmiiksi. Ensin suunnitellaan, sitten mietitään materiaalit ja kyllä sitä valmistakin tulee. Tämän kevään ensimmäinen työ oli
Oikea Kello.
Tässä Pikkumatamin ajannäyttäjä, josta hän on hyvin ylpeä.
Lopultakaan ei ole merkitystä mitä aikaa kello näyttää, minulla on työhuoneessa kello, joka on pysähtynyt jo kauan sitten.
Vilkaisen kelloa aina automaattisesti nähdäkseni ajankulun, sitä ei kello kerro vaan se sanoo yli satavuotisella viisaudellaan: " hellitä hetkeksi, pysähdy, lähde ulos luontoon, aikani on sama kun tulet takaisin"
catariina
