Edit:  lisäsin lopultakin kirjalistan viimeiseksi laatikoksi, jotain säätämistä siinä vielä on siksi päivittyy.

Lauantaipäivä kului mukasvasti Joenkaupungissa. Alennusmyynti shoppailuissa tietenkin.Matkaan tosin päästiin vasta kun vanhin murkku heräsi yhdentoista jälkeen. Pääasiasia oli  juuri vanhimman murkun takki. Joka piti olla vain  mennään ja otetaan juttu.

Ensin menomatkalla poikettiin sittariin,- ei mitään takkia tietenkään. Sitten vietiin pullot palautukseen Lidliin ja ostin sieltä tarvittavat ruuat. Lapset jakoivat kahden jätesäkillisen pullorahat. Sovittiin, että tänään saa ostaa 3 eurolla karkkia tms. Poika osti kindermunan ja pikkuauton, tyttö osti karkkipussin ja kaksi askia vickiä kun hän haluaa antaa bussikuskille toisen askin. Bussikuski aina tarjoaa kuulemma  väkeviä karkkeja. - Ei takkia sielläkään.

Keskustassa laitoin auton parkkiin ja sitten käveltiin pari tuntia kaupasta toiseen,  intersportit ja carlsonit, anttila ja  kaikki mahdolliset. Jossain vaiheessa Pikkumatami huokaisi:  -Äiti luovuta jo,  mulla on nälkä. Pikkumatamille oli kyllä tarttunut mukaan Hello Kitty juttuja ja pikkumiehelle jokunen pääkallokomeus...Mutta ei sitä takkia murkulle. Olisihan siellä ollut vaikka mitä huippulaskettelu takkeja, mutta  murkku on ihana, hän tietää mikä on meidän vaatebudjetti.

Mentiin pizzalle pitkästä aikaa.  Kylläisenä tonnikalapizzasta murkku sitten totesi:  -mää tilaan sen netistä.

En opi, en millään, että pojat haluaa tilata  netistä.  Kysyin,  miksi hän ei ehdottanut sitä aiemmin. -No kun sä sanoit, että lauantaina mennään Joenkaupunkiin...

No meillä oli kiva päivä, ei kiukuttelua, ei riitoja,  ostin Anttilasta DVD:n Suden Arvoitus, puolellla hintaa, joten meillä on tiedossa jonain sopivana hetkenä  katselutuokio yhdessä.

Koko lauantaipäivän on mukanani, syvällä sisimmässäni ollut ilo, hiljainen tyyni ilo. Se syntyi ja kasvoi  näistä blogijutuista. Tuntuu että olen saanut suuren lahjan. Kiitos kaikille  -kirjoitellaan ja luetaan ja kommentoidaan, ei pakosta, ei velvollisuudesta vaan juuri silloin kun siltä tuntuu, aidosti ihmisinä.

catariina