torstai, 31. tammikuu 2008
ei sanoja ollenkaan
-Olen varmaan joskus kertonut, että olen mallista tehnyt vain fifin ja kirin. Siis toinen alkoi alakulmasta ja toinen niskasta. Nyt on kesken eräs yhdessäneulottava huivi ja toiseenkin osallistuin, mutta en ole edes aloittanut. Niistä saa hyvää oppia ja ideoita, mutta tuo kaavioiden seuraaminen on minusta niin vaikeaa. Tai ehkä se on sitä, että silloin en hyväksy yhtään poikkeamaa työhöni, omissa neulomuksissa saa soveltaa. Päätin kuitenkin tehdä ne, ovat sitten näyttelyssä esillä.
Kun huivini menevät myyntiin niin en voi toisten malleja lainata. Siis puikot käteen ja neulomaan mun omanäköisiä huiveja, joissa on epäsymmetriaa,- en laske silmukoita, jonkinlainen hahmotelma on päässäni kun aloitan, usein se muuttuu matkan varrella. Ne on kyllä ihan mun näköisiä, vapautta, kokeilua, elämää, - paljon virheitä ja oikaisuja, sanoisi joku toisin ajatteleva.
Ideoita toki saan sadoista huiveista, joita netissä ympäri maailmaa näkyy, joskus lanka antaa ajatuksen, joskus taas joku neulemalli pitää kokeilla. Niskasta aloitettavassa huivissa suunnittelen etukäteen lisäysten määrän kerroksella, se määrää huivin muodon.
Täällä blogimaailmassa kiitoksen antaminen ja saaminen on erityisen tärkeää. Ei "suuri yleisö" edes ymmärrä mikä on käsinneulottu, virkattu tai solmuiltu huivi. Tai mikä työ siinä on. Suurin osa huiveja ei ole telkkarin edessä neulottuja, noin niinkuin sivutyönä syntyneitä. Siksi arvostan teidän kiitoksianne ja yritän itsekin kommentoida kun blogikierroksella kuljen.
Tässä näitä esillä. Osa on omassa käytössä olevia, jotka ovat näyttelyssä, osa myytäviä.
Ja nyt on edessä pojalle ja hänen kaverilleen penkkaripukujen tekoa pari päivää, se on hauskaa. Kuvia pojista pukuineen on siis tulossa.
catariina