Tuntuupa hyvältä kun  tykkäsitte uudesta huivistani. Niin paljon iloiseksi tekeviä kommentteja. Kiitos.

-Olen varmaan joskus kertonut, että olen mallista tehnyt vain fifin ja kirin. Siis toinen alkoi alakulmasta ja toinen  niskasta.  Nyt  on  kesken  eräs yhdessäneulottava  huivi ja toiseenkin osallistuin, mutta en ole edes aloittanut. Niistä saa hyvää oppia ja ideoita, mutta tuo kaavioiden seuraaminen on  minusta niin vaikeaa. Tai ehkä se on sitä, että silloin en hyväksy yhtään poikkeamaa työhöni, omissa neulomuksissa saa soveltaa. Päätin kuitenkin tehdä ne, ovat sitten näyttelyssä esillä.

Kun huivini menevät myyntiin niin en voi toisten malleja  lainata. Siis puikot käteen ja neulomaan  mun omanäköisiä huiveja, joissa on  epäsymmetriaa,- en laske silmukoita, jonkinlainen hahmotelma on päässäni kun aloitan, usein se muuttuu matkan varrella. Ne on kyllä ihan mun näköisiä,  vapautta, kokeilua, elämää, - paljon virheitä ja oikaisuja, sanoisi joku  toisin ajatteleva.
Ideoita toki saan sadoista  huiveista, joita netissä ympäri maailmaa näkyy, joskus lanka  antaa ajatuksen, joskus taas joku neulemalli pitää kokeilla. Niskasta aloitettavassa huivissa suunnittelen etukäteen lisäysten määrän kerroksella, se määrää huivin muodon.
Täällä blogimaailmassa kiitoksen antaminen ja saaminen  on erityisen tärkeää. Ei "suuri yleisö" edes ymmärrä mikä on käsinneulottu, virkattu tai solmuiltu huivi. Tai mikä työ siinä on. Suurin osa huiveja ei ole telkkarin edessä neulottuja, noin niinkuin sivutyönä syntyneitä. Siksi arvostan  teidän kiitoksianne ja  yritän itsekin kommentoida kun blogikierroksella kuljen.

Tässä näitä esillä. Osa on omassa käytössä olevia, jotka ovat  näyttelyssä, osa myytäviä.
1250893.jpg

Ja nyt on edessä pojalle ja hänen kaverilleen penkkaripukujen tekoa pari päivää, se on hauskaa. Kuvia pojista pukuineen on siis tulossa.

catariina