Olin lähikaupassa lauantaina hakemassa maitopurkkien  täydennystä jääkaappiin, koska  perjantaina ostetut 10 purkkia olivat  jo muodostuneet jätkäenergiaksi perunamuusin ja  kaalikääryleiden kanssa, ruisleivän ja juuston myötä.
Jonossa eräs vanhempi mies kysyi  Pikkumatamilta, että aiotko sinä nuo kaikki syödä:  3 piimää,  10 maitoa ja 3 kiloa satsumia...   " en mie, mutta isot pojat..."

Minun mökissäni on matalat ovet ja pienet huoneet. Kolme  ihanaa poikaani  täyttää tänä viikonloppuna koko talon. Auttavat pikkuhommissa. Yksi väliovikin pääsi vintin varastosta paikoilleen. Toinen odottaa vielä sitä, että mökin muija älyää ostaa saranat, jotka aukeaa oikeaan suuntaan, tai siis tässä tapauksessa vasempaan...Mistä minä nyt kaiken voisin tietää...että saranoitakin on erilaisia.

Lämpömittari viritettiin kertomaan millaista säätä  lämpimän  uunin kupeesta  ulos lähtevälle kymässä maailmassa on.

Ja tuossa iässä ruoka on tärkeää. Perjantai-illan vakiotoivomus on makkarasoppa. Sitä meni 5 litran kattilallinen. Ihanaa kun saa taas tehdä ruokaa kuin ennen vanhaan, silloin kun katettiin aina 10 lautasta. Miten sen suuren annoksen maustaminenkin on helpompaa kuin pienen ja kun hitaasti hauduttelen Reino-hellan  päällä niin  arkinen makkasoppa maistuu.

Lauantaina vanhin uroista keksi, että lähdetään pojat luontoon, vanha Vinski kaipaa metsään. Kartasta löytyi  Luostarivaellus ja kauppareissulla jätin pojat polun varteen. Vanhin on hankkinut hyvän luontovarustuksen, mutta  nuorin lähti märille pitkospuille aamutossuilta näyttävissä skeittikengissään, jotka ei nyt vielä sunnuntai aamuun mennessä ole kuivuneet.
Minulle tuli joku häilyvä ajatus, että isoveli haluaa näyttää nuoremmille miehenmallia, onhan keskimmäisellä kutsunnat ihan pian edessä.
Hyvin jaksoi vanha Vinskikin, paremmin kuin  nuoremmat veljekset, vaikka en ole pitkiin aikoin yli 10 km lenkkejä sen kanssa kulkenut.

Illalla istuin kaksi vanhaa kirjaa kädessäni se kangaspuupalikka ym kasa vierelläni. Ruotsinkielinen kirja Trasmattor (1958) on aivan aarre ja siitä löytyy vaikka mitä ideaa ja ohjetta, kunhan  puut on kasattu.
Ja toinen kirja on  Kankaankudonnan oppikirja  (1945) joka kertoo ja opettaa seikkaperäisesti kaiken muun paitsi tietenkin sen puiden kasaamisen.  Nuo puut ovat vanhat ja ilmeisesti itse tehdyt, olen saanut ne oravannahkakaupalla kauan sitten. Kunhan nyt löydän hyvän kuvan jostain kangaspuista, niin eiköhän se siitä kasaannu.  Loimi laitetaan syyslomalla vk.43, kun Punatukkainen tyttöni tulee kaveriksi.

Vielä yksi asia ennenkuin lähden virittämään Reinoon tulta ja  sekoittelemaan kilosta jauhelihaa  äidinlihapullataikinaa.. Kun pitäisi löytää se Maailman Paras Vauvan neulehaalarin ohje, kokoa 60. Lankaakaan en ole vielä ostanut, pitää olla konepestävää, joten  hylkäsin aloituksen  Angorilla Silkistä.

Olen joskus kauan sitten (-70 luvulla siis) neulonut haalarin, joka on puolipatenttia ja jossa oli molemmilla olkapäillä vetoketju. Se lehti sitten hajosi, olisikohan se ollut nimeltään Vauvaneuleita tai Babyneuleita. 
Siinä oli aika erikoisia (siihen aikaan!) neulemalleja, muistaisiko kukaan. En ole löytänyt sitä lehteä kirppareilta enkä antikvariaateista.
Kompromissi lienee ostaa lankaa ja  muistella vanhoja.

catariina