Lähdimme tänään reippasti liikkeelle. Heti aamulla vietiin Pikkumatami eskariin ja siitä samaa vauhtia sadan kilometrin päähän Mikkeliin ja Pirtin Kehräämölle.
Vein sinne nämä villisilkkitopsit ja vihoviimeiset angorat. Kyllä sydäntä särki kun jouduin leikkaamaan nuo silkkitopsit (= pienet "kerät" joihin silkki on hellävaroen kääritty) palasiksi.
- Ihanaa käsissä valuvaa pehmeää silkkiä, joka on peräisin vapaasta luonnosta -ei siis "viljeltyä" silkkiä, väriltään hiukan kellertävää.
Teetän oman lankaerän, jossa on tuo silkki, valkoista angoraa ja karitsan villaa. Pyysin, että käyttäisivät sellaista villaa, jota ei ole koneellisesti pesty. Villisilkissä on hoitavia luonnonaineita enemmän kuin viljellyssä ja jos karitsanvillaan jäisi lanoliinia niin lanka olisi juuri sitä mitä toivoin, mutta sen näkee vasta kun se valmistuu. Valkoista angoraa ja karitsanvillaa, minkähän sävyn silkki lankaan lopulta antaa.
Syy miksi jouduin silkin paloittelemaan on se, että he eivät pysty koneillaan kehräämään kampalankaa tuosta sekoituksesta, eli silkkitopsipalat, angoravillat ja lampaanvillat karstataan karstauskoneella yhteen. Ihanaa olisi ollut saada siitä kampalankaa, joka tehdään "kampauskoneella" ja on jonkinverran sileämpää ja pehmeämpää.
Kävimme myös ukon kanssa Kenkäveron FiiniFiltti huovutettujen tekstiilien näyttelyssä. Se oli kyllä näkemisen arvoinen, upeita huovutustöitä monissa ulottuvuuksissa.
Käsityöyrittäjänä mietin monen työn ja hinnan (! ) kohdalla kaupallisuutta, pienet huopahelmet on huomattavasti helpompi myydä sata kertaa kuin iso seinätekstiili yhden kerran ja taloudellinen tulos on sama.
Sitä talouttahan se käsityöläinen pohtii, kun ei ole kaikilla mahdollisuutta "öötukiin" tai apurahoihin.
Ukko oli sitä mieltä, että hintaa on kyllä liikaa, jos seinätekstiili maksaa lähes neljäsataa euroa, -äkkiähän tuollaisen tekee. Kyllä hän kokemuksesta puhuu, hän teki huovutetun seinätekstiilin viime syksynä, parissa tunnissa !! harjoituskappaleena, nähdäkseen miten villalla voi maalata. Tavallisesti hän maalaa öljyväreillä.
Se harjoituskappale tosin muuttui pohjallisiksi, joten taidetta kenkiinne. On helpompi myydä paloina kuin kokonaisena, hih!
Mutta kyllä tuo näyttely taas innosti isompien huovutustöiden tekemiseen, molempia ?
Nyt taas aurinko paistaa, lumet on pian sulaneet ja mulla on kauhea kutkutus päästä väripadalle huomenna, tuli nimittäin säkillinen värjättävää lankaa ostettua Pirtin Kehräämöstä, voi minua..olisi niitä ollut jo ennestäänkin.
catarina
