Tässäpä tarina päivästä, joka tänään  elettiin.
Aamulla klo 6.30 soi kello ja teimme ukon kanssa  hyvän suunnitelman päivän  toimiin:
 
-Minä vien Pikkumatamin eskariin  8.30 ja samalla punatukkaiselle tytölle vähän Vappuiloa. Haen maitoa kaupasta ja ajan kotiin.
-Ukko hakee 11v:n koulusta klo 12 kun hän  joutuisi odottamaan taksikyytiä kaksi tuntia opettajien koulutuksen takia ja samalla Pikkumatamin eskarista klo 12.30. Sillä aikaa minä siivoan ym.

-Sitten minä käyn lääkärissä 11v kanssa klo 16 ja samalla tuon Oton kotiin. Ukko saa silläaikaa huoltaa asuntovaunun. Eikös kuulosta hyvältä ja järjestelmälliseltä.
 
Mutta kaikki kävikin näin:
Kun olin lähdössä Pikkumatamin kanssa huomasin, että auton rengas on tyhjä. Ja sitten kaikki menikin uusiksi. Ensin hätäapuilmaa renkaaseen, sitten  Amandakin kyytiin ( Amanda on  edelleen mummolahoidossa)  ja lähdettiin kaikki kaupunkiin. Vietiin neiti eskariin, autonrengas korjattiin , maitoa ostettiin ja todettiin , että ei kannata aja edestakas kotiin kun matkaa tulisi 60 km ja aikaa olisi 2 tuntia.
Ja sitten lorvittiin, kirppareilla, marketeissa ym. kunnes saatiin hakea poika ja tyttö kyytiin.

Paluu kotiin ja ajattelin lähteä sitten parin tunnin tauon jälkeen uudelleen kaupunkiin vain yksi lapsi kyydissä, mutta Otto soitti ja pyysi mopoa kyytiin kohti kotia, siitä oli ketjut poikki. Siis taas uusi suunnitelma. Mie en vedä peräkärryä. Pärjääkö poika 13v ja pikkumatami 6 v. yksin kotona pari tuntia, vai pitäisikö lähteä kahdella autolla. No päätimme, että on pärjättävä, ja hyvin se sujuikin.
 
Siis kyytiin Amanda, jota ei voinut jättää kotiin, ja poika jonka vein lääkäriin ja peräkärry sitä mopoa varten.
Jotta kaikki ei olisikaan helppoa, niin peräkärryn jarruvalot ei toimineet, ukko kyllä tiesi, mutta ei muistanut. Siis hiukan johtoja ja lamppuja ja kokeiluja ja sitten matkaan. Loppu sujuikin jo hyvin. Lääkärissä tuli käytyä, mopon ketjuihin ostettiin lukkopala ja Amanda nukkui lähes koko matkan.

Ei siis mitään ihmeellistä, arkipäivää vain.
- Amanda on kummallinen tyttö, ei marissut yhtään vaikka joutui koko päivän istumaan autossa edestakas yhteensä 120 km. Suunnitelmahan oli ollut, että  hän saa olla kotona vuorotellen mummin ja vaarin kanssa.

 Siivoukset ja ruuat jäi tekemättä, no päivä se on huomennakin ja makkarasoppaa jäi eilisestä, se melkein riitti.
 Kivan pätkän sain neulottua ympyrätakkiakin, rengaskorjaamolla istuin vaan autossa neulomassa, samoin lääkäriä odotellessa ja kaikki matkat.

onneksi kaikki arkipäivät ei ole näin suunnitelmista poikkeavia

catarina