Miten minusta tuntuu kuin päivät kuluisivat nopeammin kuin vuosia sitten. Olen miettinyt, että kun olin kodin ulkopuolella työssä, niin työpäivä kului joskus niin hitaasti, vaikka töitä oli koko ajan. Nyt kun ajan käyttö on omissa käsissä niin sitä on ihan selvästi vähemmän.
Käväisin kaupungillakin, ne silmälasit oikaistiin ja taas pikkumies saa pelata pleikkaria vuorollaan.
Koska pääsin liikkeelle ilman ukkoa niin kävi vähän huonosti, kontolli hävisi: Pari pahvilaatikollista lankaa...ei olisi muovikasseihin mahtunut ja pahvilaatikot oli helpompi salakuljettaa ukon ohi työhuoneeseen.
Paikallisessa prismassa oli lankaa alessa ja koska en osta novitaa kuin huippuhalvalla niin pakko oli kerätä näitä mukaan. Eurosta kolmee oli hinnat.
7-veljekset pääsee väripataan, niissä on ihan kummat värit ja mulla on jo suunnitelma mitä niistä tulee sen jälkeen.
Musta Liisa muotoutuu pipoiksi ja NeonLiisat samoin. Kaikki kuusi lastenlasta saavat pipoja...löysin jo merirosvopipon mallin pojille ja tytöille jotain jännää pitää keksiä. Äidit ei saa kauhistella mitä mummi tekee...
Novitan paksu akryyli Mondo alkoi jo saada pipon muodon, lahjaksi tulee. Ihan kauheaa neuloa, narisee..
Pelastin sieltä Samostakin muutaman euron kerän, jos vaikka ensi kesäksi..
Meillä on näin syksyllä synttäribuumi. Sen aloitti pikkumatami, sitten oli Vanhintytär, joka sai neulotun huivin Viron villasta, ei messuylijäämää vaan ihan hänelle tehdyn, kuva jäi ottamatta.
Nyt perjantaina on Amandanäidin synttäri (lahja puikoilla) ja viikko siitä eteenpäin Perämiespoika saa odottaa pehmeää pakettia..Lanka on siihenkin vielä ostamatta...en siis tee hänelle mustaa merirosvopipoa neonkoristein..vai pitäiskö?
Ennen joulua on vielä 8 ? synttäriä.. ja minä päätin alkusyksystä, että teenpä itse lahjat kaikille...ei taida onnistua.
Kirpparillakin kävin ja mitähän löysin:
Joten siis neulomaan...
catarina
