Mopojen ja polkupyörien korjaus ja tuunaus lienee ikuisuusprojekti. Äitinä olen ihan tyytyväinen ja rauhallinen kun mopo on varikolla eikä kylänraitilla.
Ukko on hankkinut monenmoista purkkia ja putkiloa ja säihkettä mopojen tuunaukseen.
Kylän poikia on usein monta tutkimassa ja tietämässä mitä pitää tehdä, -kyllä ne pojat osaa.
Pienemmät ovat kateellisina katselleet poikien hauskalta näyttäviä touhuja ja heräsipä Amandassa ja Pikkumatamissa eilen illalla kokeilunhalu.
Kolme pienintä pyörää sai upean käsittelyn. Maalia suihkepullosta, rasvaa ja öljyjä lisäksi käsin levitellen.
Ja perusteellisesti: ketjut, renkaat, pinnat, polkimet, ja satulat tietenkin maalin ja öljyn sekoituksella.
Tämä pyörä oli ennen tylsän vaaleansininen, ja satula oli ruman musta. Katsokaapa miten se nyt on hieno.
Ja aika monta purkkia tyhjeni
Taide vaatii uhrautumista: kädet, hiukset, vaatteet , onneksi ei tytöillä ollut kenkiä jalassa, vaan olivat karanneet hiipimällä ulos ukon nukkuessa päiväuniaan sohvalla ja pelkät sukkahousut vain meni roskiin, puseroiden lisäksi.
Suihkuvesi oli kylmää, kun meillä ei joka päivä pidetä varaajaa päällä, mäntysuopa ja kloriteliotus taiteilijoiden käsille, kumpikaan ei uskaltanut valittaa kylmästä suihkusta, miksiköhän?
Yhden varastokopin seinää oli myös hiukan suihkuteltu, mutta mun keväällä ostettu pyörä ja poika 12 v:n pari päivää vanha pyorä oli jätetty rauhaan. Samoin vieressä ollut auto ja asuntovaunu saivat kelvata entisessä maalissaan. Onneksi.
Taiteilusta seuraa rangaistus, nyt ei ole tytöillä karkkipäivää muutamaan viikkoon.
Kyllä sitä välillä miettii, että ollaanko me ihan viisaita kun tällainen elämäntapa on valittu. Tässä iässähän me voitais olla ihan rauhassa kahdestaan, eikä tarvitsisi yökausia miettiä päivien murheita. Tämä nyt oli niitä kaikkein pienemmästä päästä.
catarina
