Minä kyllä ihan oikeasti pidän näistä lämpimistä päivistä, saa kuljeskella pihassa uikkareilla ja rusketuskin tarttuu pintaan. Tänään keräilin punaisia viinimarjoja sitkeästi selkää ruskettaen vaikka paarmalauma pyöri koko ajan ympärillä, sitten kävin suikuttamassa hädissäni jotain vanhaa hajustetta niskaani ja se laivamuisto karkotti kyllä paarmatkin, eipä taida siitä enää olla edustuskäyttöön.

Pikkumatami on perheen ruskein,  näin kesällä huomaa hänestä,  että ei ole syntyjään   pohjoismainen blondi. Kun pikkumatami tuli meille 10 kk iässä  ja liikuin  vauvan kanssa ylpeänä kaupoissa ym. huomasin, että tumman rodun edustajat  katsoivat vauvaa, joku tuli kysymäänkin : "Onko sinun laps, kaunis laps?"

Kyläkoulumme joutui myös uuteen tilanteeseen kun pikkumatamin isoveli aloitti koulun savolaisten  joukossa, hiuksiltaan ja iholtaan tummempana. -rasismin nämä pikku savolaiset kyllä osaavat . Poikaa on nimitelty kiinalaisesta mustalaiseksi ja kaikkea siltä väliltä. On vaikeaa olla sijaiskodissa asuva pieni ihminen, iholtaan hiukan tummempi, kiusaajia löytyy. Asutuskeskuksissa on varmaan jo totuttu erivärisiin ihmisiin, mutta pienessä kylässä meidän kolmikko on kyllä selkeästi erilainen. Nähdään ja leimataan  lapsen  tausta.

Olen tässä suunnitellut. Ja seikkaillut  netin  käsityöblogien  linkkien kautta vaikka missä maailman blogeissa ym sivuilla ja  listoilla ja  ohjeita  löytyy  ja ideoita. Mun oma printteri sanoi työsopimuksen irti ja "rakas vm -77 atk tukeni -tuleva velivalkoinen"  asensi  lasten vintillä oleven printterin tottelemaan mun koneen käskyjä. Joten  kun haluan printata niin juoksen ensin tarkistamaan  onko koneet  auki ja sitten liput ja laput lentää pitkin vintin lattiaa...

Pihalle on suunniteltu uudelleen lankojen värjäyspaikka  ja huovutuskin on nyt sitten tässä "yhdennaisen osa-aikaisessa sivutoimisessa" firmassa  kokenut teollisen vallankumouksen. Eli moottori, jonka ukko löysi kirpparilta on nyt rakennettu itsesuunnitellun tasohuovutuskoneen käyttövoimaksi. Tekemään sen raskaimman työn. Kunhan  saan  kuvia niin näette... Meillä on aina harrastettu kaikenlaisia pellepeloton-juttuja.

Kaksikymmentä päivää on vielä lapsilla kesälomaa ...sitten on minulla 2½ vikkoa aikaa tehdä työt valmiiksi  messuille syyskuun alussa Helsingissä, siitä se  messukiertue sitten alkaa.

Tänään lähti  kuopus Otto bussi-juna matkalle Keski-Pohjanmaalle. Sai uuden mopo-traktorikorttinsa lompakkoon ja  odottaa innolla rengin töitä rehunteossa --ja IsoSiskon herkkuruokia.

Kotiin tuli muutamaksi päiväksi Pikkuveli siis se keskimmäinen viidestä pojasta, joka on löytänyt elämänurakseen  vartiointitehtävän, ja jota  luotiliivien ja erinäisten varusvyöllä sijaitsevien  pamppujen ym ansioista koko lapsilauma kunnioittaa suuresti. Pojat (Pikkuveli, Eero ja naapurin vanhin  Kääpiö)  kävi järvellä kalassa ja lainkuuliaisuus näyttää  tarttuvan, pelastusliivit oli tukevasti jokaisella paikoillaan. Nyt pojat lähti pihallle nuotiolle makkaraa paistamaan, sanoivat mennessään, että me tuodaan sitten teillekin, ihanaa hyvin paistettua nuotiomakkaraa olohuoneeseen!  On ne  sitten hyvin kasvatettuja  nuo meidän pojat...kunnian siitä saavat isommat sisarukset, jotka pitivät aikoinaan Pikkuveljenkin  kurissa, ettei se vaan saanut tehdä yhtään mitään sellaista mitä hekään ei saaneet pienenä tehdä.

Ison perheen etuja, kun  saa pari ensimmäistä lasta jotenkin kuriin ja herrannuhteeseen niin  loput kasvaa itsestään toisiaan ja vanhempiaan kasvattaen.

catarina