Minä kyllä ihan oikeasti pidän näistä lämpimistä päivistä, saa kuljeskella pihassa uikkareilla ja rusketuskin tarttuu pintaan. Tänään keräilin punaisia viinimarjoja sitkeästi selkää ruskettaen vaikka paarmalauma pyöri koko ajan ympärillä, sitten kävin suikuttamassa hädissäni jotain vanhaa hajustetta niskaani ja se laivamuisto karkotti kyllä paarmatkin, eipä taida siitä enää olla edustuskäyttöön.
Pikkumatami on perheen ruskein, näin kesällä huomaa hänestä, että ei ole syntyjään pohjoismainen blondi. Kun pikkumatami tuli meille 10 kk iässä ja liikuin vauvan kanssa ylpeänä kaupoissa ym. huomasin, että tumman rodun edustajat katsoivat vauvaa, joku tuli kysymäänkin : "Onko sinun laps, kaunis laps?"
Kyläkoulumme joutui myös uuteen tilanteeseen kun pikkumatamin isoveli aloitti koulun savolaisten joukossa, hiuksiltaan ja iholtaan tummempana. -rasismin nämä pikku savolaiset kyllä osaavat . Poikaa on nimitelty kiinalaisesta mustalaiseksi ja kaikkea siltä väliltä. On vaikeaa olla sijaiskodissa asuva pieni ihminen, iholtaan hiukan tummempi, kiusaajia löytyy. Asutuskeskuksissa on varmaan jo totuttu erivärisiin ihmisiin, mutta pienessä kylässä meidän kolmikko on kyllä selkeästi erilainen. Nähdään ja leimataan lapsen tausta.
Olen tässä suunnitellut. Ja seikkaillut netin käsityöblogien linkkien kautta vaikka missä maailman blogeissa ym sivuilla ja listoilla ja ohjeita löytyy ja ideoita. Mun oma printteri sanoi työsopimuksen irti ja "rakas vm -77 atk tukeni -tuleva velivalkoinen" asensi lasten vintillä oleven printterin tottelemaan mun koneen käskyjä. Joten kun haluan printata niin juoksen ensin tarkistamaan onko koneet auki ja sitten liput ja laput lentää pitkin vintin lattiaa...
Pihalle on suunniteltu uudelleen lankojen värjäyspaikka ja huovutuskin on nyt sitten tässä "yhdennaisen osa-aikaisessa sivutoimisessa" firmassa kokenut teollisen vallankumouksen. Eli moottori, jonka ukko löysi kirpparilta on nyt rakennettu itsesuunnitellun tasohuovutuskoneen käyttövoimaksi. Tekemään sen raskaimman työn. Kunhan saan kuvia niin näette... Meillä on aina harrastettu kaikenlaisia pellepeloton-juttuja.
Kaksikymmentä päivää on vielä lapsilla kesälomaa ...sitten on minulla 2½ vikkoa aikaa tehdä työt valmiiksi messuille syyskuun alussa Helsingissä, siitä se messukiertue sitten alkaa.
Tänään lähti kuopus Otto bussi-juna matkalle Keski-Pohjanmaalle. Sai uuden mopo-traktorikorttinsa lompakkoon ja odottaa innolla rengin töitä rehunteossa --ja IsoSiskon herkkuruokia.
Kotiin tuli muutamaksi päiväksi Pikkuveli siis se keskimmäinen viidestä pojasta, joka on löytänyt elämänurakseen vartiointitehtävän, ja jota luotiliivien ja erinäisten varusvyöllä sijaitsevien pamppujen ym ansioista koko lapsilauma kunnioittaa suuresti. Pojat (Pikkuveli, Eero ja naapurin vanhin Kääpiö) kävi järvellä kalassa ja lainkuuliaisuus näyttää tarttuvan, pelastusliivit oli tukevasti jokaisella paikoillaan. Nyt pojat lähti pihallle nuotiolle makkaraa paistamaan, sanoivat mennessään, että me tuodaan sitten teillekin, ihanaa hyvin paistettua nuotiomakkaraa olohuoneeseen! On ne sitten hyvin kasvatettuja nuo meidän pojat...kunnian siitä saavat isommat sisarukset, jotka pitivät aikoinaan Pikkuveljenkin kurissa, ettei se vaan saanut tehdä yhtään mitään sellaista mitä hekään ei saaneet pienenä tehdä.
Ison perheen etuja, kun saa pari ensimmäistä lasta jotenkin kuriin ja herrannuhteeseen niin loput kasvaa itsestään toisiaan ja vanhempiaan kasvattaen.
catarina