Meillä kesä alkaa kun koululaiset jäävät lomalle. Tämä on nyt kolmas kesä, kun ukko on eläkkeellä ja minähän olen ollut pois työelämästä jo noin 15 vuotta. Meillä on siis pitkä vapaa kesä. Ei näin ole todellakaan ollut aina. Välillä oli kesiä, jolloin ei lomaa ollut yhtä aikaa kuin viikko. Mutta nyt siis on aikaa nauttia kesästä ja tänään oli ihana lämmin päivä, eikä ollut pakko tehdä mitään.
Käsityöpäivityskin jää toiseen päivään, jotain kuitenkin olen tehnyt. Ukkokin totesi yhtenä iltana kun neuloin, "on se joku kumma sairaus kun aina pitää tuo kudin kädessä olla, olet alkanut taas enemmän kutomaan kun autossa ja joka paikassa, onko se nyt ihan pakko aina. Eikö sitä ihminen voi yhtään rentoutua ja vaan olla tekemättä mitään."
No viisaana olin hiljaa ja neuloin vaan.
Tässä kotiranta, jossa uimme ja jossa pieni venekin on. Laiturin teko on hiukan projektivaiheessa, edellinen taisi romahtaa muutama vuosi sitten, mutta kun ilmankin pärjää, niin mitäs sitä kiirehtimään.
Olen kerännyt pihaan vanhoja kasveja, perinteisiä perennoja ja tämä tiikerinlija on yksi kiitollisemmista, aina se jaksaa kukkia ja leviää hyvin. Se on peräisin jonkun kyläläisen vanhasta puutarhasta. Ajattelenkin, että oman seudun taimet, ne jotka jo esiäitien aikaan kasvoivat ovat kauneimpia. Ei ehkä niin isokukkaisia tai kerrottuja mitä puutarhamyymälöissä myydään, mutta viihtyvät varmasti karuissakin olosuhteissa.
Ison lämpimän kiven päällä on "savolaisburma" Nelli.
Tässä on kuva rannan kasveista. Pieni kuivan paikan kasvi, joka on erikoisen kaunis, kukka on keltaisesta oranssiin vaihtuva huulikukkainen? ja kasvin latva on sinivioletti. En muista sen nimeä nyt, ehkä joku muistaa.
Näiden blogien myötä kun katselee monien kuvaamia kauniita luontokuvia, haluaa itsekin yrittää kuvata, ehkä jossain vaiheessa on mahdollisuus hankkia parempi kamera ja opetella edes vähän tuota kuvaamista.
catarina
