Pihlajaveden ranta on vapautunut jäistään, aamulla vielä katselin mustia jäitä, vähitellen ne vaalenivat ja nyt vedet ovat vapaana. Se on aina vaikuttava tapahtuma.Hento tuulenvire antaa vedelle ilon liikkua vapaana. Pesin kahdeksan ikkunaa järven puolelta ja katselin samalla järvelle. Vesilintuja ilmestyi heti paljon, lokit kirkuvat talon yllä, härkälinnun aika kauhea ääni kuuluu kauempaa ja kurjet huutavat myös läheisellä suolla.
Tarmokkuuden puuska vei myös haravan varteen ja pikku "matamin" kanssa siivoiltiin kukkapenkkejä. Monenmoista ötökkää löytyi maasta, koppiainen, jolla oli iso koppa, perhosen? kotelo, monenlajisia murkkuja, ja kolme tuli ruokapöytäänkin, poikien nahistelusta päätellen.
Perhosiin ollaan tutustuttu, on vaalea kaaliperhonen ja keltaista perhosta matami kutsui appelsiiniperhoseksi... olisikohan joku kertonut sen olevan sitruunasellainen. Suruvaipan näin tänään myös ensi kertaa, tuohan se meille onnellisen kesän. Hiljaa se hiukan kankeasti lepatti isona ohitseni.
Yli kolmekymmentä kevättä ole saanut katsella lapsen kanssa, tutkia ötökät, kukkaset, linnut, aina uusi kevät ja kaikki on lapsen silmin niin ihmeellistä. Sellaiset silmät minäkin haluan säilyttää vanhuuteen asti, että näen pienen ihmeen.
catarina