Aamulla konttasin hankikannolla tienpenkalla, piti saada kaksi oksaa pajunkissoja tytölle päiväkotiin vietäväksi. Jalka upotti puoli metriä, kun yritin ensin  astua pajupensaan luo, ja sitten keksin kontata, no upotti sekin, mutta oksat sain ja ihmettelyn aiheen kylän koulutaksille...mitähän  tuo vanha akka tuolla  penkalla ryömii...maanantai -aamuna.

Kotona on vaasissa jo hiukan hiirenkorvalle auenneita koivunoksia, pääsiäiskukiksi aiottuja, oikeat kissat käy kyllä juomassa vaasista, joten sitä pitää tarkkailla koko ajan. Onkohan pajut vähentyneet, kun joka vuosi tuntuu olevann vaikeampaa löytää sellaisia kauniita kiiltävän  punertavakuorisia kolmehaaraisia pajunoksia, joissa olisi kauniit kissat  ja joista sitten saa täydellisiä virpomisoksia. Nuo aamulla löydetytkin olivat jotain surkeaa risupajulajia, joka tarvitsee todella paljon koristetta : höyheniä ja  silkkipaperiruusuja ympärilleen, jotta  varsinainen oksa peittyy.

Tänään ostin  silkkipaperia ja höyheniä loppuviikon virpovitsatalkoita varten. Mutta pajuja en enää lähde konttaamaan...

catarina