Tänään oli aika(a) taas huovuttaa. Vahakangas suojaa hyvin keittiön pöydän ja käytän nykyään märkähuovutuksessa aika vähän mäntysuopavettä, sitä enemmän hankausta ja rullausta... Parin viikon kuluttua on Turun käsityömessut ja jotain uutta pitää saada valmiiksi. Värjäsin ensin valkoista silkkisifonkia harmaaksi, jotta se sulautuisi harmaaseen angora-lampaanvillahuovutusvillaan. Käytin tehosteena ja koristeena Melli huovutuslankaa. -Ai mitäkö tein, -en kerro vielä, kunhan tuotteet valmistuu...sitten laitan kuvia.
Vuosikausia tein myyntiin pohjallisia huovuttaen paksua levyä ja siitä sitten leikkasin ja tikkasin. Se oli hyvä harjoitus nykyisille töilleni. Hyvin ne kävivät kaupaksi, mutta myyntikate ja työmäärään nähden liian pieneksi. Pohjalliset säilyy silti oman perheen iloksi tehtävinä tuotteina, niitä ilman ei voi enää olla. Uskaltauduin kokeilemaan vähitellen yhä ohuempia huovutusjuttuja, huiveja ja seinätekstiilejä. Käytän aina silkkiä välissä, se värjääntyy samalla kuin villa tai sen voi värjätä etukäteen. Näin talvella työn koko määräytyy keittiön pöydän mittojen mukaan, mutta kesällä saan tehdä ulkotyöpöydällä todella isoja töitä.
Neulahuovutus ei oikein ole minun lajini, siitä tulee minulle sellainen näpertelyn tuntuma, mutta ehkä en ole vielä päässyt siihen sisälle. Asiakkaat kysyvät messuilla lähes kaikista huovutustöistä onko ne neulahuovutettu! Samoin neuleen huovutus ei ole minua vielä tavoittanut. Olen kyllä muutaman vuoden ajan tehnyt myyntiin lapasia, jotka kevyesti pestään pesukoneessa, mutta ei varsinaisesti huovuteta.
Minulle huovutus on aina sormien välissä pursuavaa mäntysuopaa, lampaalle tuoksuvaa villaa ja omien käsieni voimaa.
catarina
