Multaa lohjenneiden kynsien alla, perunat maassa. Viime vuoden persiljat olivat nousseet uuteen kasvuun. Samoin ruohosipuli ja suosikkini kiinansipuli. Pieni kasvimaa innostaa näin keväällä, mutta lähipiirini tietää miltä se taas jonkin ajan kuluttua tulee näyttämään.

Tuntuu oudon tyhjältä. Mökissä on ihmeen hiljaista. Pikkumatami pääsi Vanhimmantyttären ja Amandanäidin lapsilauman jatkoksi lomalle euroopan maahan, jossa ei ole nyt kovin suosittua olla suomalainen. Porkkanakaalimaahan sanoi tyttö, maan nimeä maistellen, pelleillen. " Kun kaikki aina käy lomalla..." Eilen jännättiin lentokoneen lähtöä pölypilveä peläten, tänään kurkin säätietoja kotomaan lisäksi siellä kauempana. Neulon tytölle villaisia polvisukkia ikävöiden.

Tuli se Pohjanmaakin kotisatamaan. Poikaa en ole vielä tavoittanut, on vielä loppuhommissa laivalla. Olihan tämä jännittävä alkuvuosi äidillekin.

Kesä on taas edessä, koululaiset ja opiskelijat ovat lomineen  rytmittäneet elämää vuosikymmeniä. Jokainen kesä on odotuksineen erilainen. Leirejä, harrastuksia,  ja omien kanssa olemista, niiden ystävien ja rakkkaiden tapaamista, joita talvella ei ole ollut mahdollista tavata, jospa siihen kaikkeen olisi mahdollisuus. Ja 30 metriä mattolointakin odottaa piharakennuksessa.

Nuorimies valuu talven jälkeen opiskelijakämpästään kotisohvalle, Otto sai kansimiehen työn Sergeilaivalta Valamon luostarista ja kuuluu siis hänkin  muonavahvuuteen.

Yksi opiskelija sai kesätyön läheltä opiskelupaikkaansa  Torniosta, eikä varmaan pääse  koko kesänä kotiin.

Sukupolvi on siis vaihtunut, nykyään lastenlapset lomailevat  ahkerasti mummilassa, heillä on vielä aika huolettomaan lomaan.

Mutta nyt on sadepäivä, siis ompelukoneelle.

 

catariina