Pieni sininen taloni tupsahti täyteen vauhdikasta joukkoa. Kaksi isoa poikaa kaipasi äidin ruokia. Vanhin tytär, jonka matka mummolaan on lyhentynyt, tuli kolmen mummin kullan kanssa tupaa tarkastamaan.
Joten taas meitä oli ruokapöydässä kymmenen.
Tehtiin tyttöjen retki. Ja käytiin muistelemassa vanhimman tyttären kanssa Upponallen aikaa silloin kun hän oli pieni. Samoja satuja lukee nyt toinen sukupolvi. Elina Karjalaisen haudalle lapset veivät pienet kukat kotipihasta.
Upponalle tervehti meitä mehiläisvahakynttilän hahmossa.
Pojat kiipeilivät innokkaasti katolla, yksi huuteli alhaalla ja kännyköitäkin tarvittiin. Asun ilmeisesti jonkinmoisessa katveessa näiden TV viritelmien suhteen.. Ei auttanut antennin vaihto, ei antennivahvistimet. Mutta nyt kuva löytyi kun "asentajapojat" laittoivat yhteyden ympyräisellä antennilla maailmaa kiertäviin satelliitteihin. Poikien riemunkiljunta satelliittiyhteyden löydyttyä taisi kuulua kilometrien päähän. Aika monta tuntia he sitä etsivätkin. Ei ollut mittareita, ei edes kompassia...
En tosin ole itse telkkaria kaivannut, yhtään ohjelmaa en ole katsonut sen jälkeen kun tänne muutin. Mutta ehkä sitä iltojen pimetessä haluaa jotakin katsella.
Telkkari on meillä nyt vintillä, hyvin pienessä aulassa. Ompelin siihen kolmesta vanhasta patjasta "sohvan". Ehkä pieni epämukavuus rajoittaa löhöilyä kanavien maailmassa.
Pienensin vanhat vaahtomuovipatjat ja päällystin ne, jäännöspaloista tein palatyynyt, joiden päällä voi istua. Samalla ne toimivat lasten majanrakennusmateriaalina ja kaveripatjoina. Muunlaista huonekalua ei siihen mahdu.
Illalla kun vieraat olivat lähteneet, menin kahden nuorimman kanssa kanssa kirkkoon. Syttelimme tuohuksia ennen iltarukousta samaanaikaan kun kirkonpalvelija laittoi tulia lampukoihin. Pikkumatami kysäisi äkkiä häneltä: " Mitäs ohjelmaa täällä tänään on? " Ja munkin iloinen vastaus oli, että Taivaskanavalla on rukousta.
Tähän vielä tämän hetken (ulkomuistista, meniköhän oikein) lempitekstini Elina Karjalaiselta Upponallen sanoin:
"Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista, pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä silti yhtä ja samaa..Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia, ei siihen tarvita edes pankkia."
catariina
