Tänään piti käydä Mikkelissä. Yhden lapsen asioissa. Palvelut keskitetään ja meidän palvelumme oli siis siirretty 130 km päähän.
Lapsi sai vapaapäivän, pizzapäivän, shoppailupäivän, huomiointipäivän. Siis hyvin tärkeä päivä ja viralliset asiatkin tuli hoidettua, positiivisia nekin.
Ukko ajoi uskollisesti, kun hän ilmeisesti arvostaa neulontatyötäni autossa. Ainakin haluan ajatella niin, tosin joku vanha muistikuva kertoo, että ukko taitaa rentoutua enemmän ajaessaan kuin vieressä istuessaan. Ja jos totta puhutaan niin minäkin nautin ajamisesta eniten silloin kun ei ole apukuskia.
Mikkelissä käydessä oli ihan pakko poiketa Hiirolaan, Pirtin Kehräämölle, jossa jo 14 vuotta olen angorani kehruuttanut. Piti hakea pieni kehruuerä harmaata angoralankaa, mutta hiukan muutakin tarttui mukaan:
Huovutukseen karstalevyä neljä kiloa, sellaista keskiharmaata. Ja lankoja yli 7 kiloa...Omia angoralankoja ja tarjouskopasta ohuen ohutta kaksisäikeistä vaalean ruskeaa tai beessiäkös se olisi, kampalankaa, josta kokeilen huiveja neulekoneella ja käytän värjäykseen.
Juteltiin pitkään siinä ja ukko pääsi kurkkaamaan ihan kehruutoimintaakin, minä olen aikoinaan silloin kun aloittelin yrittäjänä myös saanut kehruutoiminnasta hyvän esittelykierroksen. Ukkoa kiinnosti langan kertaaminen, rukin toimintaan hän jo perehtyi Wanhan Sataman messuilla, mutta kertaaminen koneellisella "värttinällä" oli mielenkiintoista saada katsoa, ties vaikka pellepelottoman pajassa taas syntyisi jotain uutta..
Pipotehdas on ollut sellainen hyvä rentouttava juttu kiireisten päivien illassa. Tässä tytöt mannekiineina:
Siis ylhäältä aloitettuja kiinteillä silmukoilla kaksinkertaisesta langasta virkattuja pipoja, toisena lankana aina joku hapsuinen ja toinen lanka joko pehmeä villa tai joku tekokuitulanka varastosta. Tänään tein pipoista korvaläpällisiä. Inhoan lankojen päättelyä ja virkatessa voi alkoituslangan virkata väliin, korvaläpätkin saa samaan pötköön tehtyä, ilman langan katkaisua, joten jää vain yksi pätkä pujoteltavaksi neulan kanssa.
catarina
